Auto-onnettomuus, aivovamma, itsensä kehittäminen ja jooga.
Aivovamma kolarista, pitkät kuntoutukset, työkyvyttömyys, taloudellinen ahdinko ja stressi. Mutta nyt; kaikki on toisin. Kaikella oli tarkoitus. Luota itseesi ja elämään. Älä muserru vastoinkäymisten alle.
Tämä tarina antaa kenelle vain uskoa ja toivoa elämän ja itseensä. Kannattaa lukea ja ottaa mallia periksiantamattomuudesta, nöyryydestä, itsensä voittamisesta ja kehittämisestä. Vaikka asiat näyttäytyisivät ja tuntuisivat ajoittain huonolta, älä menetä toivoa ja luovuta. Jokaisella on mahdollisuus ponnistaa ylös, omien resurssien ja voimavarojen mukaan.
Tarina kolarista, aivovammasta, työkyvyttömyydestä, elämästä ja läheltä kuolemaa johtaneesta onnettomuudesta. Selviytymisestä ja itsensä kehittämisestä.
Voimaannuttava kokemukseen perustuva omakertomus ihanalta Nooralta.
Elämä on ihmeellistä. Elämä on lahja.
Sininen Enkeli
Sisälläni oli kuitenkin jotain, joka piti elämääni yllä.
Edessäni on valkoinen kaunis nainen, joka kuiskaa, että aikana ei ole vielä. Avaan silmät ja yritän tunnistaa missä olen. Sanon sanat
-Enkeli
tähän saan vastauksen
– en ole. olen siskosi.
Herään sairaalasta ja vaivun uudestaan uneen.
Hyvinkään sairaala. Herkku tarina = sarkasmi. Häpeä, jalkapohja kipu joka oli koko kropan ja sielun tuska
Sairaalassa lääkäri kysyy missä asun. En osaa vastata tähän kysymykseen, joka hämmentää mieleni tyystin. Miten en voi muistaa missä asun ja olen vasta 19-vuotias nuori aikuinen. Tunnen, kuinka hätä nousee sisälläni ja posket punastuvat häpeästä. Muistin kyllä nimeni Noora, mutta en missä asun. Tämä oli hämmentävää.
Mikä on tarinani ja juureni?
Sanon lääkärille, että joudun soittamaan isälleni ja kysyäkseni missä asun. Tästä puhelusta minulla ei ole muistikuvaa, sillä kehoni on varmasti ollut aivan selviytymis- moodissa kaiken häpeän, kärsimyksen ja kivun keskellä, jota tuolloin koin.
Muisto vain jää, jos voisin muistaa. Trauma ja kipu kehossa.
Oli Vuosi 2009 olin juuri ollut auto-onnettomuudessa, jossa sain pahat vauriot pitkin kehoani. Aivoissani oli massiivinen verenvuoto, niskani oli melkein sijoiltaan, lapaluussa kipuili pistävä kipu ja koko kehoani särki.
En ole aikaisemmi uskaltanut sukeltaa onnettomuuden aikaisiin tuntemuksiin, sillä tuo aika herättää paljon fyysistä ja henkistä kipua sisälläni.
Osa tästä tarinasta on perheeltä kuultua, sillä osa muistiani hävisi tuossa onnettomuudessa.
Onnettomuus ja olipa kerran elämä. Entinen elämä ja nykyinen elämä.
Mitä on olla hukassa, eksyksissä omassa elämässä? Puhumattomuus vie vielä syvemmälle pahaan oloon.
Sairaalasta päästyäni olin todella hukassa. Olin nuori ja kokenut jotain, josta en perheessäni uskaltanut mainita, koin etten saanut puhua.
Yritin selvitä päivästä toiseen. Nukuin paljon ja mietin mitä oli tapahtunut. En ymmärtänyt onnettomuuden laajuutta, enkä omia fyysisiä ruhjeita. Koin ulkopuolelta tulevan paineen todella suureksi.
Olen hengissä, joten pakko jatkaa.
Auktoritaarinen kasvatus ja tunteiden nieleminen. Itkeminen oli kirosana.
Identiteetti pirstaloitui
Opiskelin tuolloin lähihoitajaksi, mutta en jaksanut kunnolla keskittyä. Opettajat huomasivat vaikeuteni ja sain onneksi paljon tukea. Muistan kovan ristiriidan sisälläni tästä avusta. Toisaalta tunnistin, että en enää ollut oma itseni, mutta toisaalta häpesin tätä avun tarvetta, sillä olihan minut kasvatettu kestämään ja nielemään kaikki tunteet, jota elämä tuo eteensä ja itkeä ei saanut.
Mielessäni alkoi pyöriä kysymykset;
Kuka minä olen?
Mihin pystyn, kun selvästi pysty samaan, kuin ennen?
Miksi kehoni tuntuu kovin erilaiselta? ikään kuin en hahmottaisi kunnolla toista puoltani
Ja mitä minulle tapahtui sairaalassa?
Hyvin nopeasti poistin kysymykset mielestä, sillä enhän niitä saanut kysyä. Enhän voinut olla hämmentynyt, vaan suoritusvalmis koko ajan täysillä tehoilla. Olin tottunut hymyilemään ja kertomaan kysyttäessä kaiken olevan hyvin. Perheessäni onnettomuus myös ohitettiin täysin ja arki jatkui samalla lailla, kaikilla muilla paitsi minulla.
Defenssi
Yhtäkkiä tunsin, kuinka katsoisin teatteria, jossa en ollut itse mukana, mutta mihin minun oli pakko osallistua.
Keskivaikea aivoruhje, niskan retkahdusvamma ja osittain työkyvytön.
Seuraava vaikea vaihe osui eteeni valmistauduttuani lähihoitajaksi. Yritin pystyä ajallisesti samoihin työaikoihin kuten työkaverini. En pystynyt. Kuulin sanat.
- Noora tulisitko toimistooni.
Haukoin henkeäni.
Esimies oli huomannut heikon suorituskykyni. Olin kuuden kuukauden aikana ollut melkein 3 kuukautta sairaslomalla.
Kerroin tämän kohtaamisen esimiehen kanssa äidilleni ja tästä lähti suuri tutkimusrumba Tampereen Yliopistollisessa keskussairaalassa.
Äidin sanoin- nyt ei kaikki ole kunnossa.
Palasin Taysis:sta mukanani paperit, jossa luki;
–Keskivaikea aivoruhje, niskan retkahdusvamma ja osittain työkyvytön.
Olin todella shokissa kaiken tämän jälkeen. Minun piti olla kunnossa. Lähteä opiskelemaan, halusin opiskella lisää. Halusin urheilla ja näyttää hyvältä. Mitä tämä kaikki tarkoittaa? miksi en osaa, pysty tai voi?
Vakuutusyhtiö: sen avulla kuntoutukseen; lääkäri, puheterapia, psykologi ja neurologi avuksi toipumiseen aivovammasta. Kelan kuntoutus myös yksi vaihtoehto.
Vihdoin sain apua, mutta olin sisältä rikki. Henkiset ja psyykkiset voimani olivat koetuksella.
Seuraava koettelemus tapahtui pari vuotta myöhemmin, kun vakuutusyhtiö määräsi minut 6 viikon laitoskuntoutukseen Helsinkiin. Tuolla tapasin kaikki sen aikaiset parhaat lääkärit ja terapeutit. Tehtiin useita testejä, neurologian puolelta, puheterapiasta ja psykologian puolelta. Olin aivan loppu ja sisälläni myllersi. Yritin pitää kiinni vanhasta tutusta identiteetistäni. Noorasta, jota olin ennen onnettomuutta, mutta pian ymmärsin, että en voi.
Loppupalaverissa muistan, kuinka isäni yritti kieltää tilani ja tapahtuneeni täysin. Hän yritti kaikin tavoin kysellä ja udella lääkäreiltä, että palaanhan minä täysin terveeksi ja työkykyiseksi, jotta voin elää normaalia elämää. Siis sitä normaali elämää, jota hän normaalini piti.
Olin täysin musertunut. Lääkärit kertoivat, että en voi koskaan työskennellä ammatissani ja työkykyni ei riitä.
Identiteetti ja identiteetin uudelleen rakentaminen. Kuka minä olin? Kuka minä olen?
Mitä minä sitten teen? kuka minä olen? Mikä tämä elämä on ilman ammattia ja työtä?
Olin hukassa ja yksin kysymyksieni kanssa.
Samaan aikaan silloinen parisuhde hajosi ja muutin elämäni ensimmäistä kertaa yksin asumaan.
Tuosta ajasta en juuri muista mitään. poltin ketjussa tupakkaa pitääkseni tunteeni ja ahdistukseni kurissa. Tai näin luulin.
Kamppailu vakuutusyhtiön kanssa toimeentulosta ja työkyvystä. Kelan kuntoutus. Olin väliin putoaja
Samaan aikaan kela– ja vakuutusyhtiö tappelivat kuka korvaa ja mitä. Mielessäni myllersi kysymykset toimeentulosta. Miten elän ja mistä saan rahaa, jos en voi tehdä töitä.
Onneksi sain perheestä apua näihin kysymyksiin, ja tästä alkoi monen vuoden kamppailu vakuutusyhtiön toimesta toimeentulostani ja työkyvystä. Tämän aikana kävin työkokeiluissa vakuutusyhtiön toimesta ja suuri määrä kuntoutusta ja lisää testejä. Mistään tästä ei puhuttu perheessäni tai miltä tämä kaikki minusta tuntuu tai miten minä jaksan.
-valehtele, vaikka että olet töissä, kuului vanhempani sanat.
Tunsin oloni ajoittain todella yksinäiseksi ja väsyneeksi. Enkö minä riitä? pitääkö minun valehdella itsestäni?
Ensin oli Pahoinvointi ja sen jälkeen tuli hyvinvointi
Pahoinvoinnista kohti hyvinvointia.
Aloin etsiä kaikkia vastauksia internetistä, miten saisin oloni paremmaksi. Diagnosoin itselleni varmasti kaikki mahdolliset sairaudet, jospa tämä selittäisi kipuni, jota tunsin sisälläni.
Hetkellistä apua löysin liikunnasta ja terveellisestä ruokavaliosta. Tunsin kuinka elämä ulkopuolella ei ollut minun käsissäni, mutta kehoni oli minun. Sain hetkeksi unohtaa kaiken liikkuessa ja kävellessä metsässä. Onneksi olen ollut pienestä pitäen urheilullinen, joten liikunta oli minulle luonnollista. Olin hetkittäin todella kiitollinen kehostani, kuinka se vielä toimi onnettomuuden jälkeen. Mutta nuoresta iästäni huolimatta se ei riittänyt, sillä olinhan nuori ja minun olisi pitänyt rakentaa uraa ja tehdä niitä asioita, joita kaikki muutkin tekivät.
Kuntoutus ja vakuutusyhtiö myönsi pysyvän ansiotulomenetyskorvauksen. Toimeentulo oli turvattu
Lopulta vuonna 2017 monen vuoden taiston ja kuntoutuksen jälkeen vakuutusyhtiö myönsi minulle pysyvän ansiotulomenetyskorvauksen. Olin tästä kiitollinen ja onnellinen. Toimeentuloni oli turvattu. Kysymys kuitenkin kuului mitä minä teen nyt? Samaan aikaan olin lopuillani raskaana. Mietin, että äitiys toisi helpotuksen olooni. Olisin äiti.
Vieras keho
Tästä kuitenkin alkoi suuri henkinen heräämiseni. Kehoni, joka oli ollut tukeni kaiken tämän keskellä, oli muuttunut. Vatsani oli leikattu auki ja tunsin oloni vieraaksi kehossani.
Mihin nyt tukeutuisin, Vieläpä vauvavuoden aikana. Samaan aikaan perheessäni tapahtui paljon muutoksia, jotka verottivat voimiani. päässäni pyörivät taas useat kysymykset ja koin olevani yksin niiden kanssa.
Jooga, kundaliinijooga ja mantra auttoivat minut haasteiden läpi ja sain jälleen otteen elämästäni.
Onneksi nyt muistin tuon ihanan kokemuksen joogatunnilta vuonna 2012. Päätin etsiä käsiini kundaliinijooga harjoitukset ja mantrat avukseni. Sain näistä suurta helpotusta ja tunsin oloni kotoisaksi. Jotain, johon taas nojata. Löysin ankkurin arkeeni, joka auttoi minua haasteiden läpi.
Lopulta vuonna 2019 päätimme erota silloisen puolisoni kanssa ja muutin omilleni tyttäreni kanssa.
Henkinen kasvu, tunnelukko tai lukot, jotka oli aukaistava. Kundaliinijoogaopettaja koulutus
Aina jos jotain pahaa niin se tarkoittaa myös jotain hyvää. Muistakaa se.
Tästä alkoi lopulta suuri sisäinen matka, jonka aikana rikoin monet sisäiset ohjelmoinnit ja tunnelukkoni. Pääsin pois mielestäni ja tunsin sisäisen rakkauden. Aloitin opiskelut joogaopettajaksi. Transformoin omat uskomukseni itsestäni ja tunsin olevani omalla polullani. Yhtäkkiä sain vastauksen moneen kysymykseen, joita olin vuosien ajan itseltäni kysynyt. Sain vastauksia, joita länsimaalainen lääketiede ei voi selittää. Olin löytänyt kotiin.
Kaiken kokemani jälkeen löysin sisäisen rauhan ja rakkauden itseäni kohtaan.
Matka ei ole ollut helppo, mutta kaiken sen arvoinen. Sillä olen löytänyt rauhan itsestäni. Etsinyt ja löytänyt vastauksia itsestäni. Enää en juokse vastauksien perässä tai yritä turruttaa tunteitani päihteisiin. Lopulta ymmärsin, että se kaikki oli jo minulla, minä vain etsin väärästä paikasta. Olin koko ajan perillä, perillä itsessäni, en vain osannut ja uskaltanut aiemmin sisäistä ääntäni kuunnella.
Rakkaus itseäni, muita ja elämää kohtaan. Älä koskaan luovuta
Nyt haluan jakaa tätä tietoa, joka vei minut yli vaikeiden hetkien. En koskaan ollut yksin ja sen takia en luovuttanut. Sisälläni oli jotain, joka ymmärsi kaiken. Suuri voima. Jotain, jota tänä päivänä kutsun rakkaudeksi. Tämä rakkaus elämää kohtaa auttoi minua jatkamaan, vaikka silloin, en sitä vielä täysin ymmärtänyt. Nyt haluan jakaa tätä tietoja eteenpäin.
Nyt jälkikäteen ajateltuna tämä kaikki on osoittautunut suureksi kiitollisuudeksi, sillä olen matkannut upean matkan. Upean matkan kohti itseäni.
Henkinen väkivalta auttoi minua löytämään itseni ja oman arvon tunteen
Tämä tarinani ei tietenkään ole ainut elämäni matkalla vastaan tullut haaste tai vastoinkäyminen, minulla on kokemusta monista erilaisista elämän epäoikeudenmukaisuuksista ja vääryyksistä, jotka minun on tarvinnut kokea ja rämpiä läpi. Löytääkseni itseni ja tullakseni tämänlaiseksi mitä nyt olen. Minulla on ymmärrystä, kokemusasiantuntijuutta ja vertaistuellista tietoa mm. henkisestä väkivallasta.
”Minäkin olisin hyvin erilaisessa tilanteessa jos oisin henkisenväkivallan viedä muo toiseen suuntaan, mutta päätin luottaa itseeni ja hakea myös apua itselleni, että jaksan, vaikka muut ympärillä pilkkasi ja haukkui, mutta en antanut niiden nujertaa.”
Joten näiden ikävien asioiden ansiosta ja takia, olen ja tulen olemaan paras versio itsestäni, jonka kautta pystyn parhaiten myös auttamaan muita. Se on minun kutsumukseni.
Se yhdistävä tekijä on minulla ja tämän blogin ylläpitäjällä (monen muun asian lisäksi), haluamme auttaa muita, löytää ratkaisuja erilaisiin ihmisten pahoinvointeihin. Opastaa ja neuvoa yksilöllisesti jokaista kohti parempaa omaa elämää ja tietoisempaan minään.
Rakkaudella: Noora Vanhala
Kundaliinijoogaopettaja KRI
Ja Tunnelukkovalmentaja.
Löydät Nooran instagramista: noora_premharjeet
Minun ajatuksia Noorasta:
Noora on mielestäni erittäin herkkä aistimaan ja tuntemaan ihmisten erilaisia tunnetiloja ja energioita. Hän on erittäin lahjakas ja ammattitaitoinen työssään, eikä todellakaan hänelle ole mikään tullut ilmaiseksi.
Hän on tehnyt valtavan työn itsensä ja elämänsä kanssa. On aito, läsnä ja rehellinen.
Voin ehdottomasti suositella Nooraa ja Nooran ammattitaitoa ja palveluita sinulle. Voit ottaa häneen suoraa yhteyttä hänen sivujensa kautta.
Käy tutustumassa sivustoon ja ota yhteyttä Nooraan, jos tarvitset apua, melkein missä vain asiassa. Tulet aina saamaan ymmärtäväisen, lämpimän ja turvallisen vastaanoton ja yhteyden hänen kanssansa. Tämä nainen on kuin Fenix lintu.
Joogan eri muodot ja tunnelukko työskentely on mielestäni todella hyvä työväline kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin rakentamiseen ja ylläpitämiseen. Ne voivat myös ennalta ehkäistä monilta oireilta ja sairauksilta.
Tulossa lisää joogasta ja muusta kehonhuollosta, pysy kuulolla. Voidaan yhdessä paremmin.
Muista huolehtia itsestäsi, olet sen ansainnut.