ADHD ja aikuisikä

ADHD ON NEUROLOGINEN POIKKEUS, JOKA ON USEIMMITEN SYNNYNNÄISTÄ.

MUTTA USEIN OIREHDINTA JA DIAGNOSOINTI ALOITETAAN JA HUOMATAAN VASTA AIKUISIÄLLÄ.

Onko ADHD sairaus, jonka kanssa ei voi oppia elämään?

ADHD:n kanssa on mahdollista oppia elämään ja säätelemään omia tunnetiloja, fiiliksiä ja oppia tuntemaan käytösmallit ja aivokemialliset muutokset.

Itsetuntemus ja oman toiminnan ohjaus on jotenkin oltava hallussa, muuten toiminta eli oirehdinta voi olla hyvin turmiollista ja vetää sinua kuin renki perässä.

Lääkitys ei ole todellakaan ainoa keino hoitaa, kuntouttaa tai ratkoa ADHD:ta tai muita neurologisia häiriöitä.

Esim. erilaiset terapiat, vertaistuki, kokemusasiantuntijuus, omien juttujen löytäminen yms. asiat vaikuttavat pärjäämisesi näiden neurologisten poikkeavuuksien kanssa. Koska parhaimmillaan ne ovat vain rikkaus ja lahja, mutta pahimmillaan olet vankina mielessäsi ja kehossasi.

AIKUISIÄLLÄ DIAGNOSOITU ADHD

Tässä tarina ja kertomus naisesta, jolla selvät  ADHD:n  piirteet jo pienestä asti. tic-oireet, aistiyli ja aliherkkyys, poikkeava kivunsietokyky. Mutta esim silloin, kun hän on ollut nuori n. 20v sitten, Neurologisista poikkeavuuksista kuten ADHD:sta ei tiedetty niin paljon, koska sitä ei ilmennyt niin paljon. Nykyään maailma on niin valmis ja automaattinen, jolloin ADHD piirteet voivat kääntyä vastaan, ahdistukseksi, erilaisiksi ongelmiksi, esimerkiksi addiktioksi ja muita liitännäissairauksia.

Diagnoosi voi helpottaa sinua ymmärtämään ja tuntemaan itsesi. Vaikka et haluaisi sairauteen kuuluvia lääkkeitä syödä, (erilaiset mielisairaudet on erikseen) , niin silti nimitys ja diagnosointi, voi ja auttaa monia ratkomaan jo mahdollisia ongelmia tai muuten vain ymmärtämään itseään. Kaikilla meillä on omat juttunsa.

Asioista on hyvä puhua ja niitä on mahtava jakaa, koska niin saamme yhteenkuuluvuuden tunnetta. Et ole yksin, äläkä  jää yksin. Aina löytyy jonkinlainen ratkaisu.

Tässä hieman tarinaa super naisesta, joka kamppailee monien eri tautien ja oireiden kanssa, mutta mieli ja asenne pysyy positiivisena ja tahtotilaa ei puutu. Kuten ei myöskään viisautta. Hän jakaa sen silloin kuin huvittaa, kenelle huvittaa. Joten vaikka hänen ajatukset ja tarinat ovat mukavaa luettavaa, niin säännölliseen ulosantiin en voi luvata. Tämä tyyppi on liukas kuin saippua ja erilaiset taudit oireineen riepoo suuntaa ja toiseen, yhtä lujaa kuin inspiraatio ja keskittyminen. heh.

Löytyy erinomaista tietoa diabetes 1 tyyppi, menierin taudista, ADHD, asperger, lista on pitkä kuin leipurin kauppalista, joten jääkäämme odottelemaan tämän voimaeläimen tarinoita muistakin jutuista.

Nyt nepsy- puolen asiaa

Kokemusasiantuntijuus

Vertaistuki

Ajatusmaailma ja näkökulma

MINULLAKO ADHD?

Ajattelin jo lapsena, että olen eri palikoista rakennettu kuin muut. Hyvin varhain jo tiedostin asioita, joista ei sen ikäisenä olisi tarvinnut ehkä mitään tietääkkään ja niin kauan kuin muistan, on tiedonhaluni ollut kyltymätön. 

Lapsena minulla oli enemmänkin vilkas mieli, kuin että olisin ollut fyysisesti erityisen vilkas. Tai näin ainakin olen itselleni aina uskotellut. Mieli laukkasi salamannopeasti, kiinnostuksen kohteita tuli ja meni, osa on jopa pysynytkin mukana koko elämän. 

Sosiaalinen olen ollut aina, otan kaikki ihmiset avosylin vastaan, ei väliä minkä ikäinen, näköinen, maalainen tai mikä kulttuuri taustalla. ”Kaikki on yhtä tervetulleita mun karsinaan”, lauleli Petri Nygårdkin aikanaan.

SOSIAALINEN KANSSAKÄYMINEN JA ADHD

Kuinka tasapainoilla sosiaalisen kanssakäymisen kanssa kun pitää ihmisistä, mutta väsyy ihmisjoukoissa? Väsyttävintä on olla koko ajan skarppina, seurata mistä puhutaan, miten keskustelu etenee ja kuinka reagoida siihen ja muiden ihmisten tunnetiloihin sopivalla tavalla. Hyvä ratkaisu onkin haalia lähipiiriin muita hyperihmisiä, aina riittää juteltavaa eikä ketään häiritse jos keskittyminen herpaantuu, puhuu toisten päälle ja yhtäkkiä lakkaa kuuntelemasta. Tai vaihtoehtoisesti kertoo samat jutut monesti, kun ei muista mitä äsken puhuttiin.

Miten sitä muistaakin jotkin asiat läpi elämänsä ja toisia ei mitenkään? Minä kyllä muistan itseni nelivuotiaana pikkutyttönä tutkimassa Black Sabbathin Lp-levyn kantta, muistan levyn kannesta joka yksityiskohdan ja kotini ympäristön huonekaluineen, tuoksuineen ja pölypalloineen, mutta en mitenkään muista mikä päivämäärä tai edes vuosi nyt on. Se johtuu tietenkin siitä, että ne asiat, joita minä pidän merkityksellisinä eivät yleensä vastaa samoja mitä monet muut ihmiset pitävät merkityksellisinä. Tämä tuo erilaisia haasteita erityisesti parisuhteeseen ynnä muihin ihmissuhteisiin ja yleensä arjessa selviytymiseen.

Arjessa selviytyminen

Arjessa selviytyminen? Siinä haaste nro 39748. Kuinka handlata kaikki aikataulut, säännöllinen unirytmi, riittävä ravinnon saanti ja monta muutakin asiaa kun mielessä pyörii vinyylisohvan korjausvideot, musiikkivideot menneiltä vuosikymmeniltä ja miljoona muuta tyhjänpäiväistä asiaa. Onko tähän edes olemassa oikeaa vastausta? Itse käytän apuna kalenteria, ihan oikeaa paperista kalenteria. Minun pitää nähdä asiat konkreettisesti, tai ne eivät ole olemassa. Tämän vuoksi otan yhä digiaikanakin laskut paperilla, olkoonkin että maksan siitä enemmän. Laskut maksetaan myös aina samana päivänä, se on ollut hyvä toimintamalli, samoin rahojen siirtely eri tileille. Kun en näe rahaa tililläni, niin en myöskään käytä sitä impulsiivisesti. 

Impulsiivisuus

Impulsiivisuus? Miten se sitten näkyy? Minulla se on aina näkynyt esimerkiksi yhtäkkisenä innostuksena erilaisiin asioihin. Saatan hetken mielijohteesta keksiä vaikka kiivetä johonkin vain siksi, että minua kiinnostaa nähdä miltä maailma näyttää yläilmoista. En välttämättä tule sillä hetkellä ajatelleeksi onko sosiaalisesti sopivaa käytöstä kesken torikahvien kiivetä lyhtypylvääseen vain nähdäkseen miltä tori näyttää lintuperspektiivistä. Sillä hetkellä en välitä, haluan vain tyynnyttää sen hetkisen mielenkiintoni keinolla millä hyvänsä. Kaduttaako jälkikäteen? Ei koskaan. Minulla on sen verran hyvä itsetunto, että kestän kyllä ihmisten katseet.

Itsetunto

Hyvä itsetunto? Onko se aina ollut hyvä? No ei. Varsinkin teininä oli hyvin vaikeaa olla ”joukkoon kuulumaton”. Sitä helposti ajautui yliajatteluun, miksi minä olen tällainen? Mitä sanoin tai tein väärin? Miltä minun pitäisi näyttää? Miten missäkin tilanteessa pitäisi toimia jne jne. Hyvä itsetunto ei rakennu itsestään, täytyy olla myös oikeanlainen ympäristö jossa on sallittua olla omanlaisensa, tehdä virheitä ja saada ymmärrystä mutta yhtälailla myös oikeanlaista ohjausta elämän ja oman itsensä hallintaan ja hyväksymiseen.

ADHD diagnoosi

Minä sain diagnoosini vasta kolmekymppisenä, se oli selvää pässinlihaa alusta alkaen ja polku ensikäynnistä diagnoosiin vei vain joitakin kuukausia. Olen siitä onnekas, että minulla ei ole liitännäisiä ja ADHD:ni vakiintui vanhetessa fyysiseksi levottomuudeksi, joka on helppo tunnistaa ja todeta. Erityislapsen vanhempana ja erityislasten kanssa työskentelystä oli minulle hyötyä kun näitä kriteerejä tutkimustahon kanssa kävimme läpi. Löydän itsestäni lähes kaikki klassiset piirteet.

KOFEIINI KYLLÄ, ADRENALIINI KELLÄ. NIKOTIINI EI, AMFETAMIINI EI, -IINI ON PARAS JUTTU

ADHD ja IINIrakkaus

–Dopamiini. Iinien kiistaton kuningas ja kaiken alku ja loppu. Äärimmäisen koukuttava.

-Kofeiini. Yksi vanhimmista adhd-lääkkeistä. Ei piristä, vaan auttaa keskittymään. Koukuttavuudessaan nikotiinin tasolla.

-Adrenaliini. Eloon herättäjä. Saa henkilön tuntemaan olonsa yli-ihmiseksi. Helposti koukuttava.

-Insuliini. Hullujenkin hoidossa aikanaan käytetty, tällä voi joko rauhoittaa päänsä ja kehonsa hetkellisesti tai epähuomiossa tappaakin itsensä. Diabeetikkona vaikea sanoa koukuttaako, kun ilman ei jää henkiinkään. 

-Nikotiini. Painii keskittymislääkkeenä kofeiinin kanssa samassa sarjassa. Loistava työmuistin nopeuttaja. Äärimmäisen koukuttava.

Tietäjät tietää. Eli uskon, että aika moni. 😊

Tsemppiä erilaisten asioiden, sairauksien, tautien ja oireiden kanssa kamppailuun ja elämiseen. Ensimmäinen askel on hyväksyminen. Älä taistele tuulimyllyjä vastaan.

Huolehdi itsestäsi ja ole tietoinen.