AIKUISIÄN IHMISSUHDEONGELMIIN APU TUTUSTUMALLA OMIIN KIINTYMYSSUHDEMALLEIHIN JA DEFENSSEIHIN?

Haluan lähteä nyt tarkastelemaan koko ihmisen elinkaaren pituisen verran vauvasta vaariin erilaista käytöstä, toiminta- ja ajatusmalleja, ongelmia, haitallisia ajatus ja toimintamalleja, ongelmia ihmissuhteissa ja parisuhteissa. Etsimään eri näkökulmia ja reittejä löytää oman mielen mutkat ja asiat, joihin ehkä mahdollisesti tarvitset apua tai ohjausta, tai sitten tämä artikkeli ja aihe on sinulle jo tuttua. Good Luck! Ehkä tiedät mitä tarkoitan ja haen takaa tällä kirjoituksella?

Puhutaan hetki kiintymyssuhdemalleista ja defensseistä. Mitä ne on? Miten ne rakentuu?

POHDI OMIA LAPSUUDEN KIINTYMYSSUHTEITA

 Löytyisikö joihinkin vastaus tutustumalla omiin kiintymyssuhdemalleihin ja defensseihin. Saat varmasti apua myös näiden asioiden käsittelyyn, löytämiseen ja tarvittavaan apuun eri ammattihenkilöiltä. Joita löytyy myös täältä sivustolta. Jonkinlaisessa muodossa, nappaa omasi.

KIINTYMYSSUHDEMALLIT

Kiintymyssuhdemalliksi kutsutaan sisäistettyä mallia maailmasta ja ihmissuhteista. Nykytutkimuksen mukaan varhaiset kiintymyssuhdemallit syntyvät ensimmäisten elinvuosien aikana ja ovat yksilön varsin pysyviä käsityksiä maailmasta ja ihmissuhteista. Kiintymysmallilla ja -käyttäytymisellä on biologinen perusta. Kiintymyskäyttäytymisen lähtökohtana on vauvan keino varmistaa läheinen suhde hoitavaan aikuiseen, sillä hoidon turvaaminen mahdollistaa eloonjäämisen.

Kiintymysmalli aktivoituu stressaavassa tilanteessa, esimerkiksi yksin jäädessä, epävarmuuden tai pelon hetkinä sekä pienen lapsen kohdalla erotilanteissa hoitajasta.

Aikuisella ihmisellä kiintymysmalli aktivoituu elämän normaaleissa siirtymävaiheissa (lapsen syntyminen, muutto, työpaikan vaihdos) sekä odottamattomissa stressiä ja traumaattisia kokemuksia tuottavissa tilanteissa (taloudellinen menetys, sairastuminen, läheisen kuolema).

Kiintymysuhdemallit, jotka ovat aiheuttaneet ongelmia, epätasapainoa, pahoinvointia yms ihmissuhteissa ja erilaiset defenssit Käsittelemättöminä ja tunnistamattomina, voivat aiheuttaa erilaisia mielenterveydellisiä häiriöitä tai altistaa erilaisille addiktioille. Tarkastelen  asiaa nyt tätä kautta ja ihmisen käytökseen, ajatteluun ja toimintamalleihin vaikuttavia tekijöitä ihmissuhteissa ja tunteellisissa suhteissa.

Omat kiintymyssuhdemallit ja niistä mahdollisesti aiheutuneita erilaisia häiriöitä tai vääränlaisia tunnereaktioita ja tunteiden lukutaitoa.

On myös asia johon kannattaa kiinnittää huomiota ja annan sille lyhyen pätkän tästä kuivahkosta mutta opettavaisesta kirjoituksesta. Yskitään nyt kunnolla pölyt pois keuhkoista. Asia jonka haluan nostaa esille on:

DEFENSSIT

Asia johon törmäämme tutkiskelun ja kehittymisen lomassa, yhtälailla kun arjen haasteita selättäessämme, ovat defenssit, eli psyykkiset puolustusmekanismimme.

Defenssit ovat mekanismi jolla piilotamme itseämme ja elämää itseltämme. Defenssien järjestelmää kutsutaan henkisessä yleiskielessä egoksi (eri kuin psykologian käsite egosta), mutta vältän sanan käyttöä tässä johtuen sen sisältämästä negatiivisesta latauksesta. Kyse on asioista joiden tarkoitus on suojella meitä. Mutta mikä on tämän suojelun hinta?

Mitä ovat defenssit?

Defenssien avulla ihminen säätelee mielentilaansa ja käyttäytymistään ylläpitääkseen psyykkistä tasapainoaan. Pääasiassa defenssit ovat tiedostamattomia.

Haluan kertoa sinulle yksityiskohtaisemmin joistain defensseistä. Valikoin ensimmäiseksi defenssin, johon törmäämme arjessa jatkuvasti ja sitä voisi kutsua sanoilla: Projektio, tai sijoittaminen, tarkoittaa sitä kun sijoitamme jonkin sisällämme epämiellyttävää jännitettä aiheuttavan asian itsemme ulkopuolelle. Säännöllisessä käytössä se vaikeuttaa elämää ja ennen kaikkea sosiaalisia suhteita merkittävästi.

Projektio/sijoittaminen


Sijoittaminen kuuluu ns. kypsymättömien defenssien joukkoon ja se tarkoittaa sitä, että sijoitamme johonkin toiseen ihmiseen, asiaan tai tapahtumaan jotain meissä olevaa. Useimmin nämä ulkoistetut asiat ovat tunteita, ajatuksia ja muita sisäisiä tapahtumiamme. Sijoitamme nämä asiat toisiin koska ne aiheuttavat/aiheuttaisivat epämiellyttävää jännitettä sisällä, eli epämiellyttävän olon.

Kuten muutkin defenssit, sijoittaminen on pääasiassa tiedostamatonta toimintaa.

Esimerkkejä näistä ”sijoittamisista”:

  • koet voimakasta epävarmuutta itsestäsi ja sijoitat tämän esimerkiksi puolisoosi. ”Olen sinun mielestäsi huono ihminen”.
  • kritisoit ystävällesi erään yhteisen ystävänne itsekästä toimintaa. Todellisuudessa saatat tuntea kateutta häntä kohtaan tai koet syyllisyyttä omista itsenäisistä valinnoistasi ja heijastat tämän toiseen ihmiseen.
  • haluaisit ottaa suhteessa omaa aikaa mutta koska tämä tunne/nämä ajatukset synnyttävät syyllisyyttä, sijoitat tunteet ja ajatukset toiseen. Tämän seurauksena saatat esimerkiksi alkaa syyttämään toista siitä, että hän ei anna sinulle aikaa tai vaihtoehtoisesti koet toisen haluavan omaa tilaa. ”Minusta tuntuu, että sinä et enää halua viettää kanssani niin paljon aikaa kuin ennen”.
Defenssi

LUE LISÄÄ DEFENSSEISTÄ ja siitä minkälaisen ajatteluja käytös mallin ne voivat saada meissä aikaan.

Täältä löydät kattavan tietopaketin defensseista, suosittelen lukemaan ajatuksella ja miettimään omalle kohdalle asioita, niin taaksepäin, tähän hetkeen kuin tulevaan. Defenssit on hyvä jokaisen tiedostaa, edes sen, että ne ovat todellisia. Ja vaikuttavat paljon alitajuntaamme. Käytökseemme ja ajatteluun, jonka lähtöperää emme oikein tiedä.

Jos aihe kiinnostaa, on hyvä myös perehtyä myös OCD:n ja defenssien yhteyteen.

KIINTYMYSSUHDETEORIOISTA HISTORIAA:

Kiintymyssuhdeteoria (engl. Attachment theory) perustuu brittiläisen psykiatrin ja psykoanalyytikon John Bowlbyn ajatuksiin ja tutkimuksiin 1960- ja 1970-luvulta. Jo 1950-luvulla toiseksi teorian kehittäjäksi Bowlbyn ohella tuli yhdysvaltalainen Mary Ainsworth. Kiintymyssuhdeteoriassa on vaikutteita sekä psykoanalyysin periaatteista että eläinten käyttäytymistä tutkivasta etologiasta, eläinten leimautumiskäyttäytymisen ja kiintymyskokeiden alueelta (erityisesti lääkäri-biologi Konrad Lorenz ja psykologi Harry Harlow). Näistä lähtökohdista Bowlby päätteli, että myös ihmislapsen varhaiskehitystä säätelee vahvasti turvallisuuden tarve ja pyrkimys pysytellä erityisesti vaarallisissa tilanteissa mahdollisimman lähellä hoivaavaa aikuista. Bowlbyn (1979) mukaan ”kiintymyssuhdeteoria on yritys käsitteellistää ihmisen taipumusta muodostaa voimakkaita tunnesiteitä toisiin ihmisiin ja selittää niitä ahdistuksena, vihamielisyytenä, depressiona ja tunteiden eristämisenä ilmeneviä stressin muotoja, jotka aiheutuvat tahattomista erokokemuksista ja menetyksistä” (suom. Jari Sinkkonen).[1]

Kiintymyssuhdeteorian lähtökohta on luonnonvalinnan tuloksena ihmisessä ja ylipäätään kädellisissä kehittynyt kiintymyssysteemi, jonka tarkoitus on tarjota avuttomalle jälkeläiselle turvaa ympäristön vaaroja vastaan.[2]

Yksilö tavallaan kysyy kaiken aikaa: ”Onko kiintymyshahmoni riittävän lähellä?” Tavallisesti lapsella on yksi ensisijainen kiintymyshahmo – yleensä äiti, kuitenkin kiintymyssuhdeteorian mukaan lapsen ensisijainen kiintymyshahmo voi olla muukin kuin äiti (kuten isä); tärkeintä on kiintymyksen rakentumiseen tähtäävän käyttäytymisen omaksuminen.[3] Lasten kiintymyssysteemin on todettu muodostuvan etenkin sillä perusteella, kuinka luotettavasti ja ennustettavasti äiti reagoi lapsen läheisyydentarpeeseen. Lapsi oppii luottamaan äidin rakkauteen ja samalla muodostuu perusturvallisuus, joka on varhaislapsuuden tärkein kehitystehtävä. Kiintymyssuhteen laatu vaikuttaa lapsen persoonalliseen kehitykseen.[2]

Lapsen kiintymyssuhteet muodostuvat toistuvien tunnetoistojen, yhteisten tunnevirittäytymisten, kiinnostuksen, jakamisen ja yhteisten pyrkimysten kautta lapselle positiivisiksi kokemuksiksi. Nämä kokemukset eheyttävät ja rakentavat kestäviä polkuja aivoihin ja tukevat siten lapsen kasvua ja kehitystä.

Vanhemman sensitiivisyys ja johdonmukaisuus lapsen tarpeisiin vastaamisessa vahvistaa lapsen ja vanhemman välistä kiintymystä turvalliseksi. 

TÄSSÄ AIHEESTA LISÄÄ JA TUTUSTUMISEN ARVOINEN LINKKI: https://thl.fi/fi/web/vammaispalvelujen-kasikirja/vammaisuus-yhteiskunnassa/vammainen-henkilo-vanhempana/kiintymyssuhteen-merkitys-ja-sen-tukeminen

KIINTYMYSSUHDETEORIASSA SELITYS IHMISEN TAIPUMUKSEEN MUODOSTAA ERILAISIA TUNNESITEITÄ

Bowlbyn (1979) omin sanoin »kiintymyssuhdeteoria on yritys käsitteellistää ihmisen taipumusta muodostaa voimakkaita tunnesiteitä toisiin ihmisiin ja selittää niitä ahdistuksena, vihamielisyytenä, depressiona ja tunteiden eristämisenä ilmeneviä stressin muotoja, jotka aiheutuvat tahattomista erokokemuksista ja menetyksistä».

KIINTYMYSSUHDETEORIAA

Ihmislapsella on synnynnäinen tarve suuntautua toista ihmistä kohti. Koska aikuisen läheisyys on vauvalle välttämätön, kiintymyssuhteen muodostuminen on ensisijainen ja esiviritteinen prosessi, jonka käynnistyminen vaatii vain vähän virikkeitä (ks. Hautamäki 2001). Tällaista aivojen kypsymistapaa on nimitetty kokemusta odottavaksi vastakohtana kokemuksesta riippuvalle kypsymiselle. Kokemusta odottavaan kypsymiseen kuuluu, että aivojen on tietyissä kehitysvaiheissa saatava riittävä määrä kokemuksia, jotta häiriötön kehitys jatkuisi (Glaser 2003).

Ja lisää kiintymyssuhdeteorioista ja kiintymyssuhdemalleista todella mielenkiintoinen ja opettavainen artikkeli ja näkökulma tarkasteluun, sivusto toimi myös minun lähteinä. TÄSSÄ LINKKI;KANNATTAA TUTUSTUA https://www.duodecimlehti.fi/duo94437

Minkälaisia esimerkkejä on erilaisista kiintymyssuhdemalleista ja mitä ne on?

Hoivaajaan kiinnittyminen jää kokonaan tapahtumatta vain äärimmäisen poikkeavissa olosuhteissa. Yleensä vauvan ja hoivaajan välille syntyy jonkinlainen kiintymyssuhde, vaikka se ei valitettavasti aina olekaan niin myönteinen kuin englannin attachment-sanan suomenkielinen vastine antaa ymmärtää. Vauvat sopeutuvat monenlaisiin hoivakokemuksiin, mutta vaikeat varhaiset traumat ja pitkäkestoinen stressi ovat vahingollisia kehittyvälle keskushermostolle.

Turvallinen kiintymyssuhde ei kuitenkaan muodostu itsestään, vaan kehittyy lapsen kokemusten kautta vastavuoroisissa turvallisissa ihmissuhteissa, joissa lapsi kokee saavansa turvaa hädän hetkellä. Kiintymyssuhteella on yhteys varhaiseen vuorovaikutukseen, joka säätelee kehityksen kulkua ja vaikuttaa kiintymyssuhteiden kehittymiseen.

Turvaton kiintymyssuhdemalli

Turvaton kiintymyssuhdemalli syntyy lapsen negatiivisten kokemusten kautta esimerkiksi tilanteissa, joissa lapsi ei koe aikuisen olevan saatavilla eikä hän saa vastinetta omiin fyysisiin tai psyykkisiin tarpeisiin. Tällöin hän ei voi oppia turvallisesti tunteiden käsittelyä ja eikä saa tukea tunteidensa säätelyyn.

Kaltoinkohtelemassa ympäristössä lapsi luo itselleen työmallin maailmasta, joka on sattumanvarainen, kaoottinen eikä vastaa hänen tarpeisiinsa. Tällainen tilanne voi johtaa lapsen kiintymyssuhteen häiriintymiseen.

Kiintymyssuhteen vaikutus lapsen kehitykseen

Vauvan ja pienen lapsen tarpeisiin vastaaminen kannattelevat lapsen psyykkistä hyvinvointia ja kehitystä. Fyysisiin ja psyykkisiin tunnetarpeisiin vastaaminen ja turvallinen lämmin ilmapiiri sekä empaattinen hoiva vahvistavat lapsen hyvinvointia.

Empaattisuuteen kuuluu mm. erilaiset monikanavaiset vuorovaikutuksen muodot kuten sanat, eleet, ilmeet, hyvä kosketus, hellittely, hymy, itku, loruttelu, leikkiminen ja laulaminen ja musiikillinen vuorovaikutus. Ole läsnä, laske puhelin, tietokone alas. Laita televisio kiinni. Tutustukaa toisiinne ja tehkää, jotain yhdessä. Se on sama kuin laittaisi rahaa pankkiin. Pienissä asioissa lienee mahtipontinen vaikutus.

Vuorovaikutusta ja tunteita voi välittää erilaisin äänen painoin ja kosketuksen sävyeroin. Lähtökohtana on luoda lapsen kanssa yhteinen tila vuorovaikutukselle. 

Lapsen kiintymyssuhteet muodostuvat toistuvien tunnetoistojen, yhteisten tunnevirittäytymisten, kiinnostuksen, jakamisen ja yhteisten pyrkimysten kautta lapselle positiivisiksi kokemuksiksi. Nämä kokemukset eheyttävät ja rakentavat kestäviä polkuja aivoihin ja tukevat siten lapsen kasvua ja kehitystä.

Vanhemman sensitiivisyys ja johdonmukaisuus lapsen tarpeisiin vastaamisessa vahvistaa lapsen ja vanhemman välistä kiintymystä turvalliseksi. 

Kiintymyssuhteen kehittyminen

Kiintymyskäyttäytyminen kehittyy lapsen ensimmäisten elinvuosien aikana. Turvallinen kasvuympäristö luo hyvän pohjan lapsen fyysiselle ja psyykkiselle kasvulle ja kehitykselle.

Lapsi kykenee muodostamaan jopa 3-5 rinnakkaista kiintymyssuhdetta läheisiin ihmisiin kuten äitiin ja isään, sisaruksiin, isovanhempiin, adoptiovanhempiin tai hoitajaan. 

Suurin osa lapsista on turvallisesti kiintyneitä ja sopeutuvat yleensä nopeasti muutostilanteisiin. Yksi kolmasosa lapsista on herkempiä ja tarvitsee enemmän vahvistusta ja tukea kiintymyssuhteiden rakentumisessa lähiympäristöltään. Turvallisen kiintymyssuhdemallin lisäksi voidaan tunnistaa myös turvaton, välttelevä ja ristiriitainen kiintymyssuhdemalli.

Näistä ei tällä kertaa enempää. Halusin tuoda esille kaikille ajateltavaa ja pohdittavaa. Jos tarvitset lisätietoa tai apua, voit kysyä. Sähköpostilla tai ota yhteyttä sivuston kautta. Jatketaanko siis enää tämän aiheen parissa myöhemmissä julkaisuissa?

 -KYLLÄ ja tarkastelemme hieman erilaisista näkökulmista ja altistajia kunkin yksilön kohdalla moniin omiin ongelmiin ja toimintoihin. Mitä siis seuraavassa tähän liittyvässä julkaisussa mm. ?

Vanhemmuus ja vanhempien psyykkinen hyvinvointi

On tulossa lähiaikoina blogi julkaisussa aiheena ja pohdintaa muutenkin siitä, miten elämme kaikki jonkinlaisessa synergiassa.

Yksi kun voi hyvin niin se tarttuu ympärille. Myös toisinpäin. Yksi jos voi huonosti, muutkin voivat, Joten on tärkeää huolehtia itsestään ennen kaikkea, välittää ja rakastaa.

On myös erittäin tärkeää välittää, huolehtia ja rakastaa lähimmäisiä. Puhukaa, kohdatkaa tunteet ja harjoitelkaa niiden käsittelyä, koko ihmisiän ajan. Älä aliarvioi tunteidesi voimaa ja vaikutusta koko elimistölle ja hermostolle. Opit asioita, kun maltat seurata sivustoani.

Voit pohtia omia kiintymyssuhdemallejasi ja miettiä miten ne vaikuttavat sinun tämänhetkiseen elämään?

Entäpä sinun defenssit? Tunnistatko niitä itsessäsi? Tunnistatko muissa ihmisissä heidän defenssejä?