• ” Kaksi vuotta sen jälkeen, kun olin yrittänyt tappaa itseni, sain diagnoosin..”
  • ” Epäilyt olivat pahimpia. Kaikki halusivat minulle pahaa, puolisollani oli salasuhteita, olin täysin kelpaamaton ihmisenä ja selkäni takana puhuttiin pahaa.”
  • ” Vastaantulevalla miehellä saattoi olla puukko taskussa ja hän halusi tappaa minut. ”
  • KOKEMUSPOHJAINEN TEKSTI PARANOIDISESTA SKITSOFRENIASTA JA YLLÄ OTTEITA TARINASTA.
  • TULOSSA LISÄÄ JULKAISUJA OMAKOHTAISESTA KOKEMUKSESTA JA ELÄMÄSTÄ PARANOIDISEN SKITSOFRENIAN KANSSA.

Kärsitkö sinä tai läheisesi skitsofreniasta tai paranoidisesta skitsofreniasta? Tai ehkä olet kiinnostunut kuulemaan tästä sairaudesta.

Kirjoitus sisältää pienen info pläjäyksen lisäksi mielenkiintoisen SuperNaisen omakohtaisen tarinan paranoidisesta skitsofreniasta ja elämästä sen kanssa. Mitä elämä oli ennen diagnoosia. Ja sen jälkeen.

Kannattaa lukaista.

Tässä julkaisussa omatarina on suurpiirteisempi ja kertoo pääkohtaisesti tapahtumat, mutta pääsemme lukemaan vielä myöhemmin lisää hänen omakohtaisesti kertomista harhoista ja muista teemoista mitkä liittyvät tämän SuperNaisen elämään, ajatuksiin ja selviytymiseen. Taisteluun ja tasapainoiluun.

Haluaako joku tappaa minut? Mikä on totta?

Tämä tarina todella luo uskoa itseensä ja elämään, kuten myös muutokselle ja mahdollisuuksille.

Tarinasta huokuu epätoivosta toivoon tunneskaalat, pitkän ja ainutlaatuisen työntäyteisen matkan hän on kulkenut. Eikä kiusaamiselta tai muultakaan epäoikeudenmukaisuudelta ole vältytty.

Kaikki voima ja hyvä energia hänelle. Kaunis tyyppi, niin sisältä kuin ulkoa. Ehdottomasti lisää tietoa ja tarinaa tästä sairaudesta ja elämästä sen kanssa. 😊 Tässä kirjoituksessa kokemusasiantuntijuuden lisäksi tietoa:

  • Mikä on skitsofrenia?
  • Mikä on paranoidinen skitsofrenia ja miten se oireilee?
  • Mitä tarkoittaa harhat ja mitä aistiharhoja voi olla?
  • Mitä lääkityksiä käytetään skitsofreniassa?
  • Vääristä diagnooseista ja lääkityksistä

Voimia niille, jotka elää tämän sairauden kanssa tai ketä tämä sairaus koskettaa tavalla tai toisella.

Olet rohkea, periksiantamaton ja erityinen.

Jokaisella on oma tarinansa, mielellään varsinkin minä ja muut lukijat kuulevat muidenkin kokemuksia. Jos sinulla on oma jaettavana, niin voit lähettää sen anonyymisti sivujen kautta.

Kirjoittaminen on terapeuttista ja voimaannuttavaa niin kirjoittajalle kuin lukijalle. Yhdessä voimme paremmin 😊

Mitä tarkoittaa skitsofrenia vanhalla nimellään jakomielitauti?

Skitsofrenia on vakava, monimuotoinen psyykkinen sairaus. Joka aiheuttaa erilaisia oireita, pääosin erilaisia harhoja.

Se olisi hyvä saada diagnosoitua mahdollisimman pian, jolloin hoidon ennuste paranee. Pitkään hoitamaton skitsofrenia voi aiheuttaa toimintakyvyttömyyttä, eristäytymistä, vammautumista, mutta aina on toivoa saada hoitoa ja apua, joka auttaa ja löytää itselleen ja taudilleen tasapainoisen ja niin harmonisen tavan elää, kuin se kellekin on mahdollista. Jokaisen tauti oireineen ja tunteineen on erilainen, vaikka oirekuvasto viittaa ja osoittaa tietyt oireet samanlaisiksi.

Skitsofrenia käsitteenä ja selityksineen perustuu länsimaiseen lääketieteeseen meidän yhteiskunnassamme ja kulttuurissa, kuten monissa muissakin maissa.

Skitsofrenian eri kasvot.. ja uskomukset.

Diagnosoidut sairaudet perustuvat länsimaiseenlääketieteeseen ja sen diagnostiikkaan, kuten myös yhteiskuntamme ja ympärillä oleva maailma, kulttuuri, uskonnot ja muut uskomukset ja elämäntavat vaikuttavat myös diagnostiikkaan ja miten asiaan suhtaudutaan ja hoidetaan. Asioita voi tarkastella esimerkiksi länsimaisen- tai/ja kiinalaisen lääketieteen perusteella.

Suomessa kuitenkin ”maassa maan tavalla” ja terveydenhuolto pohjautuu länsimaiseen lääketieteeseen.

Skitsofrenia voi olla pahimmillaan ja hoitamattomana vaaraksi joko itselleen tai muille, ja aiheuttaa erityisen paljon tuskaa ja liitännäissairauksia.

Se voi viedä toimintakyvyn ja vammauttaa pahastikin, niin ettei ihminen kykene itsenäiseen elämiseen tai asumiseen.

 Kuitenkin Suomessa on toistaiseksi erilaista apua ja hoitoa saatavilla, mutta onko sitä riittävästi?

Mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat kasvussa ja terveydenhuollossa ei riitä vastaanottokyky ja palveluita ei ole riittävästi. Kaikki ruudut, eli TV, Tietokone, puhelin jne vaikuttavat nykyään todella paljon erilaisin tavoin ihmisten hyvinvointiin ja mielenterveyteen.

Myös muuttuvat elämäntilanteet ja massapsykoosit, mediaa myöten sekoittavat ihmisten mieltä.

Skitsofrenian historia lyhyesti

Skitsofrenia diagnosoitiin oirekuvauksineen ja eriteltiin omaksi sairaudeksi 1800 luvun loppupuolella.

Ennen 1900 lukua mielisairaita ei juurikaan hoidettu lääkehoidolla.

Mielisairaiden kuten skitsofreenikkojen eli jakomielitautisten hoitomenetelmät olivat raakoja, alkeellisia ja suorastaan kyseenalaisia.

 Kidutusta ja ihmisarvoa alentavia.

Varmasti sellaisia, että jokaisen mieli traumatisoituu entisestään ja luultavasti sairaus vain pahenee tai tulee lisää mielisairauksia.

Esimerkiksi Pakkokeinoja, rajoitteita, eristämistä ja pelottelua käytettiin usein.

Mielisairaita kytkettiin käsi- ja jalkarautoihin. Kuten myös ketjuihin ja kaulapantoihin. lepositeet olivat myös kovaa huutoa ja tietysti pakkokintaisiin tai -paitaan puettiin sekä tungettiin häkkisänkyihin. Kohdeltiin kuin jotain eläintä. Tietysti tietämys ja uskomukset ovat olleet erilaiset siihen maailman aikaan. Lääketieteellisinä ja kirurgisina menetelminä käytettiin vanhoja keinoja: oksettamista, ulostuslääkkeitä, verenvaluttamista, suonen iskentää ja kuppausta.

Skitsofrenia, sähkösokki, insuliinisokki sekä skitsofrenia lääkitys alkaa kehittyä

Maailmansotien välisenä aikana koetettiin täyttyviä mielisairaaloita väljentää mm. erilaisten sokkien avulla, joista tunnetuimpia olivat 1930-luvulta lähtien insuliini- ja sähkösokki sekä kardiatsiolihoito. Näiden dramaattisten hoitojen käyttöön otto heijastaa 1930- ja 1940-luvun rotuhygienian sävyttämiä asenteita, jotka vähättelivät mielisairaiden kärsimystä ja ihmisarvoa. Koomaan johtavia insuliinisokkeja annettiin skitsofreniapotilaille usean vuosikymmenen ajan, vaikka ne olivat kalliita ja niiden vaikutus oli lyhyt.

1950-luvun ”ihmelääkkeitä” olivat mm. klooripromatsiini, meprobanaatti ja ipromiatsidi psykoosiin, ahdistukseen ja masennukseen.

– Helpon ja nopean pilleripsykiatrian avulla hulluuden hallintaa on siirretty suljetuista laitoksista kohti avohoitoa, poliklinikoita, päiväsairaaloita ja terveyskeskuksia. Lääkkeillä on myös potilaiden ääni vaimennettu; ”kemiallisesta pakkopaidasta” on tullut sosiaalisen kontrollin väline. Joskus jotkut puhuvat myös kemiallisesta lobotomiasta neuroleptilääkityksen myötä.

Sanotaanko näin, että oikeasti mielisairaalle hyvä ja toimiva lääke sopivissa annoksissa, mutta neurolepti lääkitys liian ”löysin” perustein ja sen käyttäminen ei ole hyvä asia.

Neuroleptit tuhoavat mm. aivokuorta, muuttavat persoonaa, aiheuttaa tunne- ja aistipuolen häviämistä. Eli turruttaa.

Älä syö turhaan neurolepti lääkitystä. 😊

 

Skitsofreniaa ja sen oireita/erilaisuutta on aikoinaan myös pidetty lahjoina ja heistä on saattanut tulla esimerkiksi shamaaneja tai ihme parantajia. Nykyäänkin skitsofreniaan ja sen oireistoon suhtaudutaan eri lailla riippuen kulttuurista ja uskonnosta.

Historiassa skitsofreniaa pidettiin myös mielisairautena tai jakomielitautina. Jota pidettiin lähinnä periytyvänä. Ja on myös aika, jolloin sitä pidettiin kirkollisesti kirottuna tai manattuna, ja pahoja henkiä yritettiin karkottaa erilaisin menetelmin ja rituaalein.

Mutta vähitellen hulluus alettiin määritellä lääketieteellisesti. Mielisairaalalaitos ja psykiatrien ammattikunta syntyivät. Myös diagnostiikka, teknologia ja sairausteoriat kehittyivät, niin että 1900-luvun alkaessa hulluuden kuva oli melko yhtenäinen.

Mielisairaat kuten skitsofreenikot eristettiin yhteiskunnasta vielä pitkälle 1900 lukua.

Olen tavannut potilaita, jotka ovat asuneet 1950 luvun jälkeen erilaisissa psykiatrisissa sairaaloissa ja keskustellut heidän kanssaan (kenen kanssa on voinut) mielisairaiden hoidon historioista, lobotomioista, eristämisestä ja erittäin vahvoilla lääkkeillä lääkittynä mielisairaalasta toiseen. ns. pitkänlinjan mielisairaita, jotka eläneet jo toistakymmentä vuotta laitoksissa, eli mielisairaaloissa. Olen tavannut potilaita joille on tehty lobotomia.

Kuka tietää onko kaikki ollut tarpeellista vai ei?

Nykyään kaikki pyritään näkemään samanarvoisina ja niin mielenterveys- kuin päihdeyksiköitä on sijoitettuna yhteiskuntaan ja normiasumusten ja palveluiden läheisyyteen.

Tämä aiheuttaakin monissa eri ajatuksia, näkemyksiä ja vahvojakin mielipiteitä.

Onko sinulla jotain kokemuksia tai mielipidettä tästä?

Olen itse kuitenkin aina sitä mieltä, että aina parempi, jos mielisairas on hoidon piirissä ja yhdistettynä yhteiskuntaan samanarvoisena kuin muut, ennemmin kuin hoitamaton mielisairas vailla hoitoa tai apua, vapaalla jalalla. Mitäs veikkaat, kumpi niistä on vaarallisempi?

Tässä lainaus Wikipediasta ja skitsofrenian historiasta ja ajattelutavasta, tarkistin asian oikeudenmukaisuuden myös muita lähteitä pitkin.

”Skitsofrenian hoitoon on liittynyt alusta alkaen vahva sosiaalikontrollin ulottuvuus, jonka tarkoituksena ei ollut niinkään parantaa potilasta, vaan tehdä hänestä helpommin kontrolloitavan. Esimerkiksi skitsofrenian keksijä Bleuler ei pitänyt psykoosioireiden lääkitystä niinkään lääketieteellisenä hoitona, vaan eräänlaisena kemiallisena pakkopaitana, jonka tarkoituksena oli tehdä potilaista helpommin hallittavia. Koska skitsofreniaa pidettiin pääasiassa perinnöllisenä häiriönä, sen periytymistä pyrittiin ehkäisemään muun muassa pakkosteriloimalla skitsofreniadiagnoosin saaneita ihmisiä. ”

-Skitsofrenikoita pakkosteriloitiin ja jopa murhattiin.

Onneksi ajat ovat muuttuneet. Ja ennenkaikkea ihmisten asenteet ja ajatus. Tieto ja ymmärrys.

Meillä Suomessa hoidetaan ja annetaan apua ja lääkitystä diagnostiikan mukaan. Joten käsittelemme aiheen myös siihen perustuen ja jätämme Shamaanit sun muut henkimaailman asiat niihin tarkoitettuun artikkeliin.

Skitsofrenian eri tyypit ja mahdollisia syitä sairastumiselle

 Skitsofreniaa on viittä (5) eri tyyppiä:

  1. paranoidista, (joka on nykyään yleisin)
  2. hebefreenistä,
  3. residuaalista,
  4. katatonista (joka on nykyään todella harvinainen teollistuneissa maissa varsinkin) ja
  5. erilaistumatonta.

Kaikki skitsofrenian tyypeistä eroaa oirehdinnaltaan toisistaan, ja ovat historian ja ajan kuluessa muuttuneet hieman oireiltaan, paljon hoidoltaan ja määriltään.

Skitsofreniaa pidetään edelleen tabuna, mikä on minusta väärin. Se on ominaisuus ja erilaisuus, samalla tavalla kuin monet muut diagnosoidut ja nimetyt sairaudet.

On tilanteita, että toimivaa hoitoa ja lääkitystä ei löydy, jolloin lääkitys on nostettava niin ylös, että todellakin aivot ja harhat hiljentyvät, mutta on myös isompi mahdollisuus nykyään oppia elämään sairauden kanssa ja saada se täysin oireettomaksi toimivalla hoidolla ja aikaisella diagnoosilla.

Kaikki on mahdollista, hoito, tukiverkosto, vertaistuki, kokemusten jakaminen ja ulkopuolisuudentunteen vähentäminen. Myös psykoosilääkityksellä ja muilla lääkityksillä on iso apu ja keino skitsofrenian hoitoon. Hoitona käytetään myös psykososiaalista hoitoa (psykoedukaatiota).

Akuuttivaiheessa potilasta hoidetaan avohoidossa tai tarvittaessa psykiatrisella akuuttiosastolla.

Mitkä tekijät altistavat skitsofrenian puhkeamiselle?

  • Perimästä ja ympäristötekijöistä johtuva aivojen kehityksen häiriintyminen.
  • Trauma tai erilaiset traumatisoivat kokemukset
  • Lapsuuden ja nuoruuden kasvu- ja elinympäristö ja sosiaalinen verkosto ja suhteet.
  • Sille ovat ominaisia erilaiset ajattelun tai havaitsemisen vääristymät, kuten harhaluulot ja aistiharhat. Usein myös tunteiden kokeminen ja ilmaiseminen muuttuu tai latistuu. Voidaan puhua vääristymisestä.

ITSEMURHA YRITYKSIÄ, KIUSAAMISTA, VÄÄRÄ DIAGNOOSI, HARHAT, MUTTA NOUSIN YLÖS, NIIN YLÖS KUIN VAIN PYSTYN.

TÄSSÄ TARINAA PARANOIDISESTA SKITSOFRENIASTA. PARANOIDINEN SKITSOFRENIA ON YKSI SKITSOFRENIAN MUODOISTA.

Olin 20-vuotias kun yritin ensimmäisen kerran itsemurhaa. Tätä oli edeltänyt muutamia yrityksiä, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun halusin tosissaan kuolla enkä vain huutaa apua. En onnistunut ja kerroin kaikille sen olleen vahinko. Luulen ettei äitini uskonut.

Mitkä tekijät vaikuttivat skitsofrenian puhkeamiseen?

Tähän pisteeseen johtaneet syyt alkoivat jo lapsuudessa. Koko kouluiän olin rankasti kiusattu, ulkopuolinen. En koskaan tiennyt miksen sopinut joukkoon. En sovi vieläkään.

Myös vanhemman sairastuminen jätti traumat. Kuinka moni muu teini-ikäinen joutuu katsomaan, kun oma vanhempi menettää kykynsä liikkua ja lopulta unohtaa lapsiensa nimet? 

Olin 18-vuotias kun sairastuin. Ajoin itse lääkäriin ja sanoin tarvitsevani apua. Sain masennuslääkkeet ja yritin tunnollisesti syödä niitä, oloni pahentuessa. En silloin tiennyt sen johtuvan väärästä diagnoosista. 

Seuraavia vuosia sisälsi itsemurhayritysten lisäksi railakas juhliminen ja alkoholin käyttö. Koulu jäi kesken ja päivät nukuin. Sairaaloissa ehdin viettää pieniä hetkiä. Käytökseni oli holtitonta, ja myöhemmin en muistanut tapahtuneista asioista mitään. Ehkä se oli armollisinta.

Psykologian testejä, sairasloma, oikea diagnoosi

Kaksi vuotta sen jälkeen, kun olin yrittänyt tappaa itseni, sain diagnoosin. Tätä edelsi vuosien oirekuvan seuranta ja psykologin testit. Tieto paranoidisesta skitsofreniasta oli helpotus, ja kerroin siitä monille. Halusin uskoa että nyt kuuluisin joukkoon, että on syy miksi olen erilainen. Miksi kuulin ääniä, kuin tv olisi auki toisessa huoneessa, miksen jaksanut työelämässä vaan päädyin aina sairauslomalle, miksi en ollut enää matemaattisesti lahjakas vaan ikäänkuin kaikki tieto olisi imetty päästäni.

 En muistanut, en kestänyt stressiä. Kausittain olin todella masentunut, makasin sängyssä ja itkin paljon. Epäilyt olivat pahimpia. Kaikki halusivat minulle pahaa, puolisollani oli salasuhteita, olin täysin kelpaamaton ihmisenä ja selkäni takana puhuttiin pahaa. Vastaantulevalla miehellä saattoi olla puukko taskussa ja hän halusi tappaa minut. 

Sain Leponex lääkityksen, lääkkeen joka oli niin vaarallinen että sen käyttöön oli Suomessa kuollut useita ihmisiä. Se toimi.

Uusi arki, vauva, lapset ja ystävät

Myös tieto tulevasta yllätysvauvasta oli ratkaiseva tekijä. Rakastin kasvavaa vatsaa ja pieniä potkuja, ja aioin olla paras äiti mitä voin lapselleni olla. Pian heitä olikin kaksi, ja elämäni oli muuttanut täysin suuntansa. Nyt minulla oli lääkehoidon lisäksi arki, en käyttänyt päihteitä, nukuin säännöllisesti sekä urheilin. Aloin toipua. Ja sitä on kestänyt jo kymmenen vuotta. Sairaus näkyy elämässä, mutta se ei hallitse sitä. Ajoittain stressi laukaisee masennuksen ja olo on ahdistunut ja itkuinen. Mutta se menee ohi. Edelleen tunnen, etten kuulu joukkoon, mutta nyt minulla on 2 läheistä ystävää.

Työkyvyttömyyseläke, mutta yritän niin paljon kuin pystyn.

Olen työkyvyttömyyseläkkeellä, mutta työskentelen satunnaisesti tulorajan puitteissa. Sanoisin, että elän niin normaalia elämää, kuin tämän sairauden kanssa voi elää. Olen saanut niin paljon tuon itsemurhayrityksen jälkeen että kiitän Luojaa siitä, etten onnistunut.

Elämä voi muuttua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *