Huom! Seuraavassa tekstissä kerron yleisellä tasolla suljetulla osastolla tapahtuvasta psykiatrisesta hoitotyöstä sairaanhoitajan näkökulmasta. Tekstissä esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä edusta minkään työnantajan, sairaalan, sairaanhoitopiirin ym. yleisiä linjauksia.
PSYKIATRISESSA SAIRAALASSA ON USEAMPIA OSASTOJA, ESIMERKIKSI AKUUTTIOSASTO
Minulla on noin kymmenen vuoden kokemus psykiatrisesta hoitotyöstä sairaanhoitajana. Työurani aikana olen työskennellyt muutamilla eri akuuteilla suljetuilla vastaanotto-osastoilla eri puolilla Suomea. Voisi siis sanoa, että kokemukseni rajoittuu lähtökohtaisesti niin sanotun ”raskaan” psykiatrian puolen hoitotyöhön eli suljetuissa osasto-olosuhteissa tapahtuvaan mielisairauksien ja vakavan itsetuhoisuuden hoitoon.
Akuutin vastaanotto-osaston työnkuvaan voi kuulua eri psykiatrisissa sairaaloissa hieman erilaisia työtehtäviä, mutta pääpiirteiltään akuuttipsykiatrisen potilaan hoitotyö on samanlaista sairaalasta riippumatta.
Osastoja on sairaalasta riippuen useampi, akuuttiosastolta pidempi aikaisempiin osastoihin, myös oireiston, oirekuvan ja yleiskunnon mukaan asiakkaat sijoitetaan eri osastoille.
MITÄ PSYAKTRISEN SAIRAALAN AKUUTTIOSASTOLLA TAPAHTUU?
Potilaat saapuvat akuuttiosastolle sairaalan ulkopuolisen lääkärin lähetteellä. Potilas saapuu tilanteestaan ja voinnistaan riippuen joko vapaaehtoisella lähetteellä omasta tahdostaan tai tahdosta riippumatta tarkkailulähetteellä eli M1-lähetteellä. M1-lähetteen kirjoittamista varten lähettävällä lääkärillä on oltava epäilys siitä, että tahdosta riippumattoman hoidon kriteerit kyseisen potilaan kohdalla täyttyvät.
Sairaalaan saapuessaan toinen lääkäri arvioi potilaan tilannetta uudestaan haastattelun ja M1-lähetteen pohjalta, jolloin hän tekee päätöksen tarkkailuun ottamisesta tai M1-lähetteen purkamisesta tarpeettomana. Mielenterveyslain mukainen tarkkailu kestää maksimissaan neljä päivää tarkkailuun ottamispäivän jälkeen. Tarkkailun perusteella tehdään lopulta päätös tahdosta riippumattoman hoidon tarpeesta. Lopullisen päätöksen allekirjoittaa ylilääkäri.
Akuuttiosaston sairaanhoitajana olen mukana potilaan hoidossa siitä hetkestä, kun hänen saapumisestaan ilmoitetaan sairaalaan. Saan raportin uudesta potilaasta esimerkiksi psykiatriselta poliklinikalta tai sairaalapäivystyksestä. Otan raportin vastaan ja informoin työryhmää uuden potilaan tilanteesta. Potilaan saavuttua sairaalaan olen ottamassa häntä vastaan osaston lääkärin tai päivystävän lääkärin kanssa riippuen siitä koska potilas sairaalaan saapuu.
Yhdessä lääkärin kanssa keskustelemme potilaan kanssa hänen tilanteestaan ja kuuntelemme hänen omaa näkemystään voinnistaan ja sairaalahoidon tarpeesta. M1-lähetteellä saapuessaan tämän haastattelun perusteella lääkäri tekee siis päätöksen siitä, onko tarkkailuun ottamiselle perusteita.
MONIAMMATILLINEN TYÖRYHMÄ PSYKIATRISESSA SAIRAALASSA
Heti hoidon alkuvaiheessa pyritään moniammatilliseen yhteistyöhön hoitajien, lääkärien ja erilaisten erityistyöntekijöiden kanssa. Akuuttipsykiatrisen potilaan hoidossa on monesti mukana esimerkiksi sosiaalityöntekijä ja psykologi. Etenkin ensimmäistä kertaa sairaalaan saapuvan potilaan tilanteessa on tärkeä kartoittaa mahdollisimman tarkasti potilaan taustoja esimerkiksi sosiaalisiin suhteisiin, sairaushistoriaan, työhistoriaan ja tuen tarpeeseen liittyen.
Viikonloppuisin ja pyhinä erityistyöntekijöiden hoitoon mukaan saaminen usein joutuu odottamaan, koska lähtökohtaisesti nämä työntekijät ovat läsnä osastolla vain virka-aikana. Omaisten kuuleminen on erityisen tärkeässä asemassa, koska he pystyvät usein antamaan perspektiiviä liittyen potilaan normaaliin vointiin ja voinnin muutoksiin. On kuitenkin tärkeä muistaa, että omaiset eivät voi päättää potilaan hoidon tarpeesta.
Potilaalla on myös täysi oikeus siihen, ettei hoitava taho kerro hänen asioistaan mitään edes lähiomaisille.
MITÄ YLEISIÄ MIELISAIRAUKSIA NÄKYY PSYKIATRISESSA SAIRAALASSA?
Omassa työssäni akuutilla vastaanotto-osastolla hoidan usein potilaita, jotka sairastavat esimerkiksi psykoosia, skitsofreniaa, skitsoaffektiivista häiriötä tai kaksisuuntaista mielialahäiriötä.
Akuutti itsetuhoisuus on myös yleinen hoitoon toimittamisen syy, joka yleensä liittyy myös johonkin jo olemassa olevaan mielisairauteen. Voisin kertoa erilaisten sairauksien hoitolinjoista jokaisesta esseen verran, mutta keskityn nyt yleisellä tasolla mielisairaustasoisesta mielenterveyshäiriöstä kärsivän potilaan hoitoon suljetulla vastaanotto-osastolla.
Kuten jo mainitsin niin taustojen selvittäminen lyhyellä ja pitkällä aikavälillä on tärkeää kokonaiskuvan luomiseen potilaan tilanteeseen liittyen.
Usein akuuttivaiheessa olevat potilaat voivat olla laiminlyöneet perustarpeensa jo pitkäänkin, joten säännöllisen ruoan, levon, lääkityksen ja hoidollisen läsnäolon tärkeyttä ei voi alleviivata tarpeeksi.
MITÄ ON HUOMIOITAVA ASIAKKAAN HOIDOSSA JA LÄÄKITYKSESSÄ?
Antipsykoottinen tai tasaava lääkitys riippuen potilaan tilanteesta on äärimmäisen tärkeää hoidon onnistumisen ja potilaan toipumisen kannalta. Riittävän lääkityksen aloittaminen välittömästi sairaalahoidon alettua lyhentää huomattavasti sairaalahoidon pituutta ja luo potilaan toipumiselle paremman ennusteen.
Lääkityksen määrä arvioidaan hoidon alussa potilaan voinnin mukaan. Äärimmäisen levoton ja aggressiivinen potilas tarvitsee selkeästi enemmän lääkitystä akuuttivaiheessa, jotta toipuminen on nopeampaa ja potentiaalisilta väkivaltatilanteilta vältytään.
Tyypillisesti akuuttivaiheessa antipsykoottista lääkitystä tehostetaan vielä väliaikaisella bentsodiatsepiinilääkityksellä potilaan vointia rauhoittamaan. Monesti potilaat ovat huolissaan sairaalahoidossa ollessaan lääkityksen määrästä ja sen sivuvaikutuksista. Antipsykooteilla on monesti esimerkiksi lamaavia ja väsyttäviä sivuvaikutuksia, mutta lääkitys titrataan akuuttivaiheen jälkeen matalimmalle tasolle, jolla on riittävä vaste esimerkiksi psykoosioireiden hoitamiseen.
MITÄ HOITAJAN TYÖNKUVAA KUULUU PSYKIATRISENSAIRAALAN AKUUTTIOSASTOLLA?
Akuuttiosastolla tapahtuvaan hoitoon liittyy omasta puolestani potilaan päivittäinen psyykkisen tilan seuranta, voinnin arviointi keskustelemalla ja havainnoimalla potilaan toimintaa, lääkehoidon toteuttaminen ja arviointi sekä moniammatillinen yhteistyö.
Kuten aiemmin mainitsinkin niin potilaan perustarpeista huolehtiminen on myös vastuullani tietenkin potilaan tila ja toimintakyky huomioiden. Hoidot vastaanotto-osastolla ovat usein lyhyitä: päivästä noin viikkoon. Tämän jälkeen hoito jatkuu joko sairaalan jatkohoito-osastolla tai potilas kotiutetaan sairaalasta. Kaikki riippuu täysin potilaan psyykkisestä voinnista ja siitä onko esimerkiksi tahdosta riippumattomalle hoidolle lain mukaista tarvetta. Siinä tapauksessa, että potilas kotiutuu suoraan vastaanotto-osastolta, pyritään hänelle aina järjestämään jatkohoito jossain avohoidon yksikössä, jos psykiatriselle jatkohoidolle on tarvetta.
Tyypillisesti kyseessä on psykiatrian poliklinikka, johon tehdään tarvittaessa lähete. Monesti ohjaamme lisäksi potilaita päihdehoidon puolelle, jos keskeisenä ongelmana potilaan elämässä näyttäytyy päihteiden ongelmakäyttö. Tarpeen mukaan voidaan lisäksi kirjata potilas hoitolomalle, josta hän tulee käymään jälkipolikliinisellä käynnillä osastolla.
MITÄ TARKOITTAA SAIRAUDENTUNNOTTOMUUS? MITEN MANIA OIREILEE?
Sairaudentunnon herättely ja lääkityksen tärkeyden perustelu potilaalle on yksi työni haastavimmista, mutta keskeisimmistä osa-alueista. Avoimen psykoottinen ihminen ei itse ymmärrä vointiaan poikkeavaksi, vaikka se näyttäytyisikin omaisille, sivullisille ja hoitavalle taholle äärimmäistä huolta herättävänä.
Ihminen voi esimerkiksi psykoosia sairastaessaan olla äärimmäisen paranoidinen ja uskoa esimerkiksi asuntonsa olevan täynnä valvontalaitteistoa ja omaisten olevan mukana salaliitossa häntä vastaan.
Maanisessa tilassa oleva ihminen taas voi olla äärimmilleen ylivirittynyt, grandioottinen ja toimia täysin vastuuttomasti esimerkiksi tuhlaten säästönsä, sotkien ihmissuhteensa, toimien vaarallisesti liikenteessä ym. Sairaudentunto mielisairauksiin yleensä saapuu hiljalleen hoidon ja lääkityksen myötä.
Akuuttityössä hoitokontaktini on usein potilaisiin niin lyhyt ja kattaa lähinnä potilaan sairauden kaikkein hankalimman vaiheen, että valitettavan harvoin pääsen todistamaan pidempää paranemisprosessia itse.
KULKEEKO PÄIHDEONGELMA JA MIELISAIRAUS KÄSI-KÄDESSÄ? LISÄÄ RESURSSEJA MIELENTERVEYS- JA PÄIHDEPUOLELLE.
Päihteet ja niiden vaikutus ihmisen psyykkiseen vointiin on äärimmäisessä keskiössä tekemässäni työssä. En pysty suoria prosenttilukemia esittämään, mutta voisin arvioida, että työssäni ainakin puolella kohtaamistani potilaista on jonkinasteinen päihdeongelma.
Sen taso vaihtelee lomilta päälle jääneistä ”ryyppyputkista” aina kovien huumeiden päivittäiseen käyttöön, joka on käytännössä ottanut haltuunsa ihmisen koko elämän. Myös iso osa hoitamistani psykoosipotilaista on päihteiden käytön myötä psykoosiin sairastuneita. Nämä vaihtelevat monesti nopeastikin ohimenevistä amfetamiinipsykooseista aina kannabispsykooseihin, joiden hoito on usein huomattavasti pidempikestoisempaa.
Etenkin kannabiksen käytön yleistyminen aina vain nuorempien ihmisten keskuudessa on herättänyt minussa suurta huolta sen perusteella mitä olen työssäni nähnyt. Monella nuorella aikuisella kannabiksen käytöllä ja psykoosisairaudella on selkeä yhteys, mutta tämän ymmärtäminen ja hyväksyminen on monelle potilaalle vaikeaa.
Itsellenikin on monesti raskasta seurata nuoren ihmisen vaipumista yhä syvemmälle psykoosisairauteen, johon yhtenä selkeänä helpottavana tekijänä olisi psykoottisuutta provosoivan päihteen käytön lopettaminen.
KOHTAATKO VÄKIVALTAA HOITOTYÖSSÄ? KUVITTELE ITSESI PÄIVÄKSI TÖIHIN PSYKIATRIAN TAI PÄIHDEHOIDON PARIIN.
Kuten tekstistä jo voi päätellä, niin olen työssäni monesti tekemisissä hyvin raskaiden ja kuormittavien asioiden kanssa. Kohtaan lisäksi lähes viikoittain jonkinasteista väkivallan uhkaa hoitaessani potilaita. Verbaalinen haistattelu ja uhkailu ovat erittäin yleisiä. Myös suoranaista päälle käymistä nyrkein, potkuin ja sylkemisin joudun valitettavan usein kokemaan. Kyseessä on myös yleensä fyysisesti hyvässä kunnossa olevia nuoria ihmisiä, joten tilanteet voivat toisinaan olla vaarallisiakin.
Toistuva pakkotoimien toteuttaminen toista ihmistä kohtaan on myös henkisesti raskasta. Tietenkin tämä on erittäin tärkeää vakavasti mieleltään sairaan ihmisen hoidossa, joka ei suostu minkäänlaiseen hoitoon.
Lääkitys joudutaan toisinaan antamaan vastentahtoisesti injektioina tai aggressiivinen ja uhkaava ihminen joudutaan siirtämään tehostettuun valvontaan lukkojen taakse väliaikaisesti.
Työssä pyritään aina käyttämään lievintä mahdollista pakkoa, mutta joskus ihmisen itsemääräämisoikeuteen joudutaan puuttumaan vaikean psyykkisen sairauden ja sen oireilun seurauksena.
Paljon mediassa ollut puhe päivystysten kuormittumisesta, psykiatristen sairaalapaikkojen vähentämisestä, hoitaja- ja lääkäripulasta sekä psyykkisten ongelmien lisääntymisestä on tietenkin ollut tiiviissä seurannassa myös minulla.
Sairaalaolosuhteissa tapahtuva psykiatrinen hoitotyö on terveydenhuollon ammattilaiselle kuormittavaa, mutta myös mielenkiintoista, palkitsevaa ja äärimmäisen tärkeää. Sairaalahoidon tärkeyden takia olenkin lähtökohtaisesti omien kokemusteni perusteella sairaalapaikkojen vähentämistä vastaan.
Avohoidon tärkeys ensisijaisena hoitomuotona on turvattava riittävällä henkilöstöllä ja resursoinnilla. Kuitenkin olen kokenut, että suljettua sairaalahoitoa vaativia psyykkisesti vaikeasti sairaita potilaita on jatkuvasti enemmän ja enemmän. Nämä ihmiset eivät pärjää sairauden akuutissa vaiheessa avohoidossa ja ensisijaisesti heidän hyvinvointinsa takia heidät on tilanteen tullessa hoidettava sairaalaolosuhteissa.
Anonyymi psyk. sairaanhoitaja 2022
Vastaa