Ensi kosketus päihteisiin, ensi kosketus riippuvuuteen.
13-vuotiaana kokeilin ensimmäistä kertaa alkoholia. Juhannuksena. Yksin.
Jostain syystä tartuin vanhempieni vodkapulloon. Vanhempani ja sisarukseni olivat menneet jo nukkumaan. Uteliaisuuteni alkoholia ja sen tuomiin vaikutuksiin kohtaan oli ilmeisemmin käsinkosketeltavissa, mutta ei arvattavissa.
Olinhan kilpaurheilija niin yleisurheilussa kuin suunnistuksessa. . Ja elin ja hengitin urheilua ja kovaa treeniä. Rakastin siitä tunteesta mitä sain treenaamisesta, urheilusta, itseni ylittämisestä. Tavoitteellisesta ja systemaattisesta treenaamisesta. Kaikesta siitä elämästä.
Kuitenkin niihin aikoihin kilpaurheilu urani oli alkanut loppumaan pakollisista syistä. Kroppaani oli treenattu jo niin paljon tuohon ikää mennessä. Pienestä asti juossut kovaan, pysähtymättä.
Sielu ja kroppa ei mene samaa tahtia. Syntyy epäbalanssia.
Ehkä oireilin sitä, puuttuvaa palasta elämästäni. Minun dopamiinin lähteeni. Urheilu.
Viinan piru
Kuitenkin päädyin ottamaan sitä viinan pirulaista ihan pohjanmaan kautta, en varovasti ja tunnustellen vaan tapoihini kuuluen ”ennemmin överit, kuin vajarit”.. Olin saanut aikaisemmin syksyllä syntymäpäivä lahjaksi elokuvan, muistan aloittaneeni elokuvan katsomisen useaan kertaan.
Koska en muistanut koskaan mitä alussa oli tapahtunut.. Olo oli pehmeän pumpulinen ja sekava.
Mutta ei pelottava. Vaikka sen olisi pitänyt olla vieras tunne päässäni ja kehossani. Sekoilin yön omassa huoneessani, kaameassa kännissä. Kenenkään huomaamatta mitään. Tyhjennettyyn viinapulloon lisäsin aina vettä sitä mukaa kun kaadoin kitusiini viinan, etten jää vanhemmilleni kiinni.
Darra
Aamulla heräsin kirjaimellisesti laatoittuneen oksennuksen seasta sängystäni. Huoneeni oli muutenkin myllerretty. Oloni oli karmiva. Oksensin seuraavan päivän ja sain sen uskottavasti selitettyä vanhemmilleni, että olin oksennustaudissa. Mikä upposi heihin kuin veitsi sulaa voihin. Usein kesän aikana perheeseemme rantautui mahatautia.
Elämäni pahin krapula, mutta mitään en siitä oppinut. Humala tila ja olo jäi mieleeni kummittelemaan ja kypsymään. Heti seuraavaa kertaa varten. Siitä lähti minun taival päihteiden värittämälle polulle.
Ehkä siitä olisi pitänyt jo tajuta, että ne olisivat turmiolliset minulle. Aivoni huusi sekavuutta ja halusin päästä erilaisille ”taajuuksille”.
Alkava riippuvuus
Riippuvuuteni on alkanut jo pienenä, urheilusta ja sen tuomasta mielihyvästä ja tunteesta. Ja siitä siirtyi hiljattain päihteisiin. Niin kuin monenkin urheilijan/huippu-urheilijan tarina on. Tyhjiö täytetään päihteillä. Aivot haluavat saada boosteria jostain, nousuja ja laskuja. Joillakin enemmän kuin toisilla.
-Anonyymi toipuva addikti, mies 27v
Jos olet entinen urheilija tai nykyinen, tunnistatko tätä samaa tunnetta? Oletko huomannut liikunnan muutenkin olevan apu moniin asioihin?
Erilaisista liikuntamuodoista, treenivinkkejä tulossa hyvinvointi blogin puolelle.
Pysy mukana.
Muista kiittää itseäsi päivittäin. Nähdä ja olla kiitollinen siitä mitä sinulla on, ei sitä mitä sinulla ei ole.
