vertaistuki, kokemus sijaishuollosta ja huostaanotosta, lastensuojelu
Erään huostaanotetun lapsen tarinaa ja pohdintaa lapsuudesta mikä ei ole ollut helppo. Kertoi tämän kirjoittamisen ja ulosilmaisun hieman selkeyttävän ja helpottavan traumaa sekä tuskaa jota kantaa sisällään.
Aluksi hieman infoa ja tietoa aiheesta.
Mitä tarkoitetaan Huostaanotolla?
Huostaanotto tarkoittaa tilannetta, jossa lapsi otetaan sosiaaliviranomaisen huostaan ja järjestetään hänelle sijaiskoti toistaiseksi. Huostaanotto on lastensuojelutyön viimesijaisin keino turvata lapsen kasvu ja kehitys.
Mitä tarkoitetaan sijaishuollolla?
Sijaishuollolla tarkoitetaan huostaanotetun, kiireellisesti sijoitetun tai hallinto-oikeuden väliaikaismääräyksen nojalla sijoitetun lapsen hoidon ja kasvatuksen järjestämistä kodin ulkopuolella.
Tässä linkki lastensuojelun info sivustolle, missä tarkempaa tietoa.
Mitä eroa on Huostaanotolla ja sijoituksella?
Lyhyen tai pidemmän sijoituksen kokeneita vanhempia on noin 45 000. Sijoituksen ja huostaanoton välinen ero on, että sijoitus on päätös lapsen sijoittamisesta kodin ulkopuolelle. Huostaanotto on päätös, jossa vanhemman oikeuksia huoltajana rajoitetaan ja päävastuu lasten asioista siirtyy sosiaalityöntekijälle.
Seuraavaksi omakohtainen kokemus ja tarina huostaanotosta.
Lastensuojelu tekee parhaansa, mutta aina kaikki ei mene toivotulla tavalla
En tiedä mistä aloitan, tarinaa, muistoja ja asioita on todella paljon. Osan olen unohtanut, kaikkea en muista tai halua muistaa. Tuntuu kuin elämäni olisi ollut sytymästä asti kirottua ja epäoikeudenmukaista.
Olin 2 vuotias kun mut ja mun sisko otettiin huostaan. Päästiin sijaiskotiin Etelä-Suomeen maalle . Siellä oli hieno hevostalli omassa pihassa ja se oli paras paikka missä olen ollut. Sain olla paljon ulkona ja touhuta eläinten kanssa. Se teki minulle todella hyvää ja siitä minulle on jäänyt hyvät muistot.
Psyykkisesti oireileva lapsi ja trauma lapsuudessa
Minulle on kerrottu, sekä muistan myös itse jonkin verran, että tällöin jo oireilin psyykkisesti todella paljon. Sain paniikki/raivokohtauksia, olin väkivaltainen, tuhrasin ulosteella, yökastelin todella pitkään, ahmin, olin tottelematon, mutta olin vain pelokas ja turvaton. En osanut ottaa kosketusta vastaan, minulla oli muutenkin jatkuvasti todella huono olla. Olin niin pieni, etten silloin ymmärtänyt itsestäni tai olemassa olevista syistä oirehdintaan ja olooni. En tiennyt tai osannut miten pitää olla ja käyttäytyä. Mikä on ns. normaalia, toivottua, sallittua/ ei sallittua. Kokeilin jatkuvasti rajoja ja hain huomiota erilaisin tavoin, joihin vastattiin aina negatiivisesti. Negatiivinen reaktio ja huomio on kuitenkin jotain huomiota.
Sosiaaliset taidot ja tunnetaidot puutteelliset
Sosiaaliset taitoni sekä tunnetaitoni olivat puutteelliset, jopa alkeelliset. Niinkuin ilmeisesti monilla kaltaisillani, jotka ovat olleet syntymästä lähtien päihdeperheessä ja siinä ympäristössä. Ei mitään herkkua nimittäin, eikä todellakaan hyvä ja turvallinen kasvuympäristö lapselle tai nuorelle.
Kiintymyssuhdetta ei ollut päässyt muodostumaan vauvana, ainoastaan turvaton, epävakaa kiintymyssuhde. En osannut olla ihmisten kanssa, enkä luottanut kehenkään. Joka tietysti johtui puutteista lapsuudessa, lapsen perustarpeisiin ei vastattu ja kasvuympäristössä oli paljon turvattomuutta ja traumatisoivia asioita. (linkistä Ensi- ja turvakotienliiton sivuille ja kirjoitukseen vauvan hoidosta ja perustarpeista)
Minua kiusattiin silloin jo niin koulussa kuin sijaishuollon perheessä. Kiusaaminen vaikutti minun henkiseen ja psyykkiseen kasvuun ja kehitykseen negitiivisesti. Siihen huomioiden muutoinkin huonot lähtökohdat. Olisin tarvinut paljon enemmän ammattiapua sekä pitkää terapiaa. Sekä sijaisvanhemmat koulutuksia ja seurantaa.
Lapsuus päihteiden varjossa
Linkistä tietoa ja infoa päihdevanhemmuudesta ja tietoa vanhemmille joilla päihdeongelma.
Olimme eläneet päihdeongelmaisten vanhempien kanssa, ja siellä oli myös paljon väkivaltaa, väkivallan uhkaa, terveysriskejä, vaaroja, epävakautta, päihteitä, perustarpeiden laimilyöntiö, mm. ei ruokaa, hygieniasta ei huolehdittu. Lapsuus päihteiden varjossa. Mutta mieleeni on jäänyt muisto hädästä ja vaaran tunteesta. Sekä vanhempieni sekava kunto, riidat ja väkivalta. Siellä kävi myös heidän kavereitaan, jotka kaikki olivat todella sekaisin. Minä ja siskoni olimme sielä mukana. Niin pieniä ja turvattomina.
Tunnelukko ja sisäinen lapsi
Tämä kaikki tietysti vaikutti myös myöhemmässä iässä minä kuvaan, ajatuksiin miehistä, miessuhteisiin, suhteiden laatuun jne. Minulla oli ja on paljon tunnelukkoja, jotka vaikuttivat käytökseeni sekä ajatuksiini. Halusin vain miehiltä hyväksyntää ja tulla nähdyksi. Sitä mitä en koskaan ollut vauvana tai lapsena saanut. Jos edes pieni huomion osoitus. Sisäinen lapsi sisälläni huusi turvaa, rakkautta,hyväksyntää, mutta mitä minä annoin hänelle, sisäiselle lapselle? Lisää pelkoa, turvattomuutta, traumoja. Toistin alitajunteisesti ja myös varmasti tietoisesti käytösmallejani. Ei minulla ollut työkaluja muuttaa niitä, tunteet olivat niin voimakkaat. Olihan minut hylätty ja jätetty sivuun lähes koko elämäni. Olin hylkiö.
Annoin miesten kohdella minua miten vain ja oireilin (oireilen) voimakkaasti läheisriippuvuutta, mustasukkaisuutta, väkivaltaa. Huomion ja hyväksynnän kaipaus ja metsästys altisti minut vaarallisiin tilanteisiin, joita en edes ymmärtänyt. Lähdin kenen vain matkaan kuka vähänkään osoitti kiinnostusta. Ja päädyin usein hyväksikäytettäväksi tai raiskattavaksi.
Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö
En muista tarkasti, eikä minulle ole kerrottu suoraa vastausta tai kenelläkään ei ole 100% tietoa, mutta ammattihenkilöt epäili, että isäni tai joku muu mies on pienenä käyttänyt minua seksuaalisesti hyväksi. Itse joskus muistan sellaisia otteita, kohteita ja ahdistun. Jotain on tapahtunut mutta kukaan ei varmasti muista tai tiedä sitä täysin.
Lastensuojelu ja lastensuojelun kautta perheeseen
Elelin ja kasoin kuitenkin lapsuuttani siskon kanssa maalla. Luontoa, eläimiä, ”sisarpuolia”, mutta se oli painajaista. Toimimme siskoni kanssa sielä jo lapsina talliorjina. Meihin ei milloinkaan koskettu, halattu, ei mitään positiivista palautetta. Oli vain kieltoja ja sääntöjä. Diktaattorimaista meininkiä. Tuntui kuin olisimme olleet ilmaa ja pelkästään taakkana. Ero perheen omien lasten kohtelulla oli todella iso ero meihin huostaanotettuihin lapsiin. Sekä perheen vanhemmat kasvattivat, antoivat huomiota ja vuorovaikutusta täysin eritavalla meille kuin perheen omiin lapsiin. Ehkä se oli vain minun kokemus ja tunne, mutta kuin jatkat lukemista ymmärrät enemmän.
Ihmiskauppa tai siltä se tuntui
Sitten koitti päivä kun sijais vanhemmat erosi. Joten jäätiin sitten sijais isälle hetkeksi, kunnes tämä sijaisäiti tajusi, että meistä saa ”helppoa” rahaa. Monilla oli alunperin muutenkin epäilys perheen tarkoitusperästä ottaa sijaishuollon kautta lapsia. Sijais äiti oli rahan ahne, mutta liian laiska käydäkseen töissä. Joten eron jälkeen sijaisäiti alkoi terrorisoimaan ex miestään eli meidän sijaisää sekä tekemään perättömiä kanteluita ja sossuille lastensuojeluilmoituksia. Sijaisäidin käytös oli suunnitelmallista ja häiriintynyttä. Hän vihdoin sai mitä halusi, eli meidät luiokseen asumaan. Ja sen myötä itselleen rahaa. Se oli virhe!
Siitä alkoi monennes helvetti elämässäni. Tämä kaikki on nyt todella hämmentävää, mutta lapsena en osanut ajatella niin paljon, koska olin tottunut lähtökohtaisesti huonoon kohteluun. Olin nöyrä, mutta välillä kapinoin. Yritin saada edes joskus ääneni ja tunteeni kuuluviin, niin että se olisi ollut sallittua ja hyväksyttävää. Sitä ihmettä ei tapahtunut koskaan. Jos osoitin mieltäni, triggeröidyin tai mitä tahansa.
Lapsen kaltoinkohtelu
Minua rangaistiin. Niitä tapoja oli monenlaisia, mutta perinteinen suu pestään saippualla. Ja sitähän tuli nieltyäkin aika paljon. Se oli kovakouraista pesua. Vyöstä tai kämmenestä sai joskus. Myös tukkapöllyt olivat normaaleja, ja se piti tukistaa aina niin, että lähti tuppo minun hiuksia. Onneksi minulla on paksut hiukset, mutta sattui ihan hitosti.
Hän syötti meille homeisia ruokia. Ja jouduttiin syömää ilman vaateita. Mun siskon hän yritti muuttaa pojaksi. Puki siskolle sijais velin vanhoja poikien vaatteita ja leikkasi siskoni hiukset aina poika malliin. Se tuntu pahalta katsoa sitä kuinka paha mieli siitä tuli molemmille. Hän myös lukitsi meitä ja varsinkin minua ulos. Myös talvisin ja vähäisillä vaatteilla. Myös joutui usein nurkkaan häpeämään. Se käytös ei ollut loogista ja lapsen oli vaikea ymmärtää syy-seurausta. Kaltoinkohtelu ja ilkivalta oli jatkuvaa ja perätöntä.
Me ei saatu leikkiä, kaikki lelut hävitettiin tai myytiin . Joululahjat hävitettiin myös.
Mä hoidan!
Oltiin silloin about 9-10v en muista tarkkaa…
Sijaisveli oli hirveä meitä kohtaan ja nauru oli siinä talossa kiellettyä. Joutui takapihalle lumi hankeen ilman vaatteita jos yhtään piti ääntä kun oli nukkumaan meno.
Mun ja siskoni välit laitettiin vaikeaksi siskoni ei saannut puhuu mulle tai mitään. Meidän kasvatettiin ihan tahalleen eroon toisistamme ja syötettiin asioita, että käännyimme toisiamme vastaan.
Muistan yhen kerran kun siskoni itki ja sanoin mä hoidan !
No mä aloin kapinoimaan vastaan koska mun oli pakko. Yks ilta lähdin lansilla psykiatriseen sairaalaan. Koska olin vetänyt hirveet raivokohtauksen kun oli niin paha olla. Onneksi pääsin pois!
Opin myös ”kieroa peliä” ja kasvuympäristö oli niin hirveä ja ahdistava, että oireilin jo sitä ja halusin tavalla tai toisella sieltä pois. Viiltelin ja minulla oli muutenkin itsetuhoista käyttäytymistä. Sekä olin uhkaava ja väkivaltainen muita kohtaan.
Perhekoti ja eheytyminen
Psykiatrisessa sairaalassa vasta alettiin tarkastelamaan ja kiinnittämään huomiota sijaishuollon perheeseen ja kasvuolosuhteisiimme. Ja ymmärrettiin, ettemme voi asua enää siellä ja meille on keksittävä uusi perhe. Onneksi viimeistään edes silloin. Vaikka suurinosa lapsuudestani oli mennyt ”huonossa” ympäristössä. Kumpa nyt sitten oli kahdesta pahasta pahempi?
Huolet eivät tietenkään vielä siihen päättyneet, meidät erotettiin siskoni kanssa.
Huoli siskosta miten hän pärjää kun muutin pois ?! Ja minne sisko päätyy? No mä en enää palannut sijaisäidille vaan mut haettiin Keski-Suomeen perhekotiin ja se oli mun pelastus❤️ muistan sen päivän.
Miten se tapahtui?
Eräs vanhempi mies tuli katsomaan minua psykiatriseen sairaalaan ja ilmoitti että muutan hänen luo! Mua ei jännittännyt, koska tunsin että hän on luotettava ja turvallinen ihminen. Se oli erikoista ja vieras tunne minulle. Hän haki minut ja kysyi mikä on mun lempi lelu? Olin silloin 11v ja sanoin että nuket. No hän tuli hakemaan ja autossa minun paikalla ihka uusi nukke❤️😭 Se oli paras lahja! Aiemmin en ollut saanut lahjoja tai muutenkaan tuntenut oloani riittäväksi ja hyväksytyksi. No sain myös uuden kaverin hän oli miehen lapsenlapsi. Meistä tuli parhaat kaverit. Me leikittiin ja naurettiin niin paljo .Hänestä tuli mulle se oikea aito ystävä. Ensimmäinen sellainen. Aloin pikkuhiljaa eheytymään jo pelkästään hyvän ja turvallisen kasvuympäristön ja ihmisten ansiosta.
Asuin vuoden Keski-Suomessa perhekodissa ja muistan että yhtenä iltana mulle sanottiin että ”huomenna mennään katsomaan siskoo” olin niin iloinen . No mentiin ja selvisi että sisko oli päässyt kans pois sijaisäidiltä. Se oli helpotus.
Siskoni muutti samaan paikkaan missä olin asunnut vuoden. Ja kiitos siitä kuuluu perhekodin sijaisisälle, että pelasti meidät❤️
No meillä meni lperhekodissa hyvin ja käytiin koulua. Ja meillä oli harrastuksia ja saimme toteuttaa itseämme ja halujamme riittävästi. Saimme uusia kavereita ja kävimme paljon kavereilla kylässä. Se oli sellaista kai normaalia lapsen elämää. Mutta ensimmäistä kertaa me saimme sen kokea. Muutenkin kaikki oli paremmin. Oireilin paljon vähemmän. Oireiluit alkoivat pikkuhiljaa vähenemään.
Syyslomalle lähdettiin kerran Portugaliin ja se oli ihana reissu.❤️
Syöpä muutti kaiken ja perhekoti lopetti toiminnan
Mut sitten kaikki taas muuttui niin nopeasti ja yllättämättä. Sijaisisä kertoi että sairastaa vakavaa sairautta eli syöpää. Hänen ennusteensa ei ollut hyvä. Hänelle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa toiminnan. Se oli hänen elämäntyönsä ja koko elämä. Hän putosi kuoppaan kuten perhekodissa asuvat lapset.
Ainakin se oli mulle iso pudotus ”kuoppaan”. Muutin hetkeksi mummolleni ja siskoni pääsi uuten paikkaa . Eli taas tiet erkani erilleen! Mummoni luona näin myös lioian usein päihdeongelmaista setääni, joka osittain asui myös siellä. Tapasin myös päihdeongelmaista isääni satunnaisesti. Se elämä taas repi vanhat arvet ja traumat auki. Siskon kanssa näimme onneksi usein.
Meillä oli just synttärit kun tämä mun paraskaveri joka oli siis perhekodin sijaisisän lapsenlapsi . Soitti minulle ja kertoi että rakas sijaisisä perhekodista on kuollut, syöpä vei. Se oli shokki, koska hän oli pelastanut meidät😔❤️ en vieläkään ole päässyt yli. Taas elämästäni poistui ihminen, ja se kaikkein tärkein siinä elämävaiheessa. Aikuinen, joka oli antanut sekä luonut turvaa, rajoja ja antanut rakkautta.
Ryhmäkoti ja psyykkiset oireilut lisääntyi
No sitten siitä vuosi eteenpäin ja vuosi mummolassa asuttuani pääsin takaisin ryhmäkotiin ja se oli kans mulle toinen koti. ❤️ Ja parempi kuin mummolassa asuminen, ei tarvinut altistua päihteille ja sille ympäristölle minkä takia aikoinaan meidät oli huostaanotettu.
Aikaa kului ja alkoi haasteet ja myös psyykkiset oireilut taas voimistuivat. Tulivat todella pahaksi.
Kävin terapiassa mutta ei se tuntunut auttavan. Siis vasta tässä kohtaa minulle tarjottiin ja minua alettiin hoitamaan terapialla. Olin siis reilusti jo yli 10v. Ryhmäkoti ei jostain syystä halunut/voinut pitää minua siellä asumassa. MInut jälleen hylättiin. Joten taas muutettiin mummolle . Ja siitä matka jatkui Poriin😔 Porissa mua hoidettiin ja sain hyvää hoitoa siellä. Ja lisää terapiaa .
Nykytilannetta, ajatuksia menneisyydestä
Nuoren naisen omaa pohdintaa ja kerrontaa elämästään sekä nykytilanteesta.
Ensimminen sijaisäiti oli psykopaatti se ei rakastannut muutakun rahaa ja omaa itseään.
Me jouduttiin erilleen siskon kanssa ja lopulta ex sijaisäiti sai siskon mua vastaan, se tuntuu vieläkin etäiseltä.
Meitä kohdeltiin kun roskaa, olimme ilmaa.
Mun vanhemmat oli molemmat narkkareita, onneksi muistan vain vähän muistoja heistä ja vauva-ajasta. Siellä oli paljon väkivaltaa, päihteitä. Voitte kuvitella itse.
Syy miksi joskus aikoinaan ihastuin mies puoleisiin oli se että halusin vaan läheisyyttä ja isällistä turvaa..
Mä olin 13v kun turkkilainen äijä otti yhteyttä en tajunnut varoa ja suostuin viesteihin . Se oli virhe se piinasi mua 3vuotta viestein ja ei se siihen jäänyt. Kun näimme niin hän harrasti seksuaalista häirintää, sekä raiskasi minut. Meni vuosia kunnes uskalsin kertoa asiasta kenellekään.
Nyt aikuisena kaikki asiat tuntuu kaatuvan niskaa eikä ole ketään kenen kanssa niitä kävisi läpi tai muuta.
Mulla todettiin jo pienenä adhd mutta lääkkeitä ei suostuttu alottaa.
Lisäksi mulla lievä ällyllinen kehitysvamma. Mikä varmaan johtuu äidin huumeiden käytöstä, koska mä sain kaikki myrkyt itseeni .
Sisko kun sai kuulla diagnooseista, hänestä tuli torjuva sekä puhumaton minuu kohtaan .
Sisko on ollut mulle aina se tärkein ja tuntuu pahalta että meidät tahallaan erotettu jo pienenä . Se on väärin kenenkää ei kuuluisi elää sellasta elämää mitä minä jouduin .
Biologisen äidin itsemurha
Äiti kuoli huumeisiin silloin kun asuin perhekodissa. Yks aamu kerrottiin että biologinen äitini on kuollut.
Äiti oli tehnyt itse oman valinnan ja yritti siitä mulle kertoa. Mutta en jaksanut vastata puhelimeen, syystä mikä ei tähän vaikuta.
Äiti siis tappoi itsensä kun oli niin paljo velkaa ihmisille ja halusi kuolla rauhassa. Pitkänlinjan mielenterveys- ja päihdeongelmainen.
Biologisen äidin kuolema oli ja on mulle kova paikka.
Soiteltiin äitin kanssa päivittäin ja kukaan ei oikeestaa sitä edes tiennyt.
Äitin kuolema muutti kaiken .
Seksuaalinen hyväksikäyttö veljeltä
Mulle selvisi että veljeni on joskus käyttännyt minua hyväksi, muistan hämäriä muistikuvia että näin on oikeesti käynyt.
Veli on nykyään kans narkkari ja ei siitä tietoa.
Biologinen isä ja hänen ongelmat yhä seuraavat minua
Ja mitä iskään tulee niin meillä on mennyt välit huonoksi . Siskoni kanssa sillä on tosi hyvät välit mutta ei minun kanssa
Mä jouduin iskän ilmiantamaan poliisille , olin yks ilta iskän luona ja iskä sanoi että tuu kattoo mitä tääl makkarissa on. No sielä oli kilo kaupalla kannabista, jonkinverran amfetamiinia ja kämpässä aseita,huumeita,räjähteitä, yms. lisäksi iskä uhkasi mua aseella, joten mun oli pakko tehä mitä tein 😔 eli sellainen isukki mulla. Olkaa muut kiitollisia, jos teillä on hyvä isä. Arvostakaa häntä ja kohdelkaa sen mukaisesti. Se ei ole itsenstäänselvyys.
Eli niin kauan kun olen missään tekemisissä biologisen isän kanssa niin ongelmat seuraavat minua. Hän on siis edelleen narkomaani ja hänen psyykkeensä on tästä johtuen erittäin huonossa kunnossa. Joudun katkaisemaan välit kokonaan biologiseen isääni, mikä on varmasti parempi. Paljon tietysti kysymyksiä liittyen häneen ja meihin lapsiin. Emmekö me lapset olleet riittävä motivaattori tai syy hoitamaan itseäsi kuntoon tai edes yrittämään?