LAUKKAA PÄIHTEIDEN KANSSA.
Elämä pillereiden varassa. Kulisseista. Omien rajojen häilyvyydestä.
Tuijotan pillereitä kourassani, joita oli tosiaan kourallinen. Mietin vain, että kaikki on niin kauan hyvin, kun pillereitä riittää.
Toisinaan mun kunto oli sitä luokkaa, että tiesin myös jokaisen pillerin olevan liikaa. Otin tietoisen riskin, heitin pillerit kurkkuun ja ajattelin että nämä, saattaa olla viimeiset pillerit mitä nielen. Ei siksi että olisin lopettamassa vaan siksi että kuolema kolkutteli ovella.
En ymmärtänyt olevani masentunut ja ahdistunut. Varsinkaan tajunnut sitä kuinka paljon. Ja kuinka paljon oli käsittelemättömiä asioita ja tunteita kertynyt vuosien aikana sisääni. Se alkoi selvitä minulle vasta silloin, kun aloin selviytymään ja välittämään itsestäni. Kohtaamaan itseni ja pääni. Rakentamaan elämästä sellaista missä viihtyisin mahdollisimman selvinpäin. Aloin siis kuuntelemaan itseäni, enkä vain sitä mitä muut halusivat. Ja miten olla hyvä muille. Aloin asettamaan itseäni etusijalle, pitämään huolta perus asioista, eli niistä tärkeimmistä. Sekavuudesta selvyyteen tarina tulee erikseen. Ja useitakin erilaisia tarinoita niin hyvästä kuin pahasta jatketaan tässä tarinassa, joka kertoo suurpiirteisesti tilannetta ja elämän asetelmaa päihdeongelmaisena.
UNELMA JOKA OLI HELVETTI
Tuijotin pillerikasaa käsissäni ja mietin, että tossa kasassa on mun tunteet, siinä kemikaalimassassa on kaikki mitä minusta on jäljellä.
Elin mukamas unelmaani, omakotitalo, aviomies, lemmikeitä, farmari Volvo ja perunamaa. Aviomies, jonka kanssa olimme olleet on/off suhteessa päihdehuuruisten vuosien aikana useamman kerran. Hänellä oli omat mielenterveys- ja päihdeongelmat. Siinä kaksi puuta, joiden juuret olivat heikot. Kaatuisimme pienemmästäkin tuulesta. Heikkoja ja hauraita molemmat.
Molempien käytös triggeröi ja ruokki toisen omia ongelmakohtia. Suhde oli myrkyllinen. Molemmat olivat myrkyllisiä ja voivat huonosti.
Suhteessa jos toinen voi huonosti niin molemmat voi. Ja jos molemmat voi huonosti itsensä kanssa, niin voitte kuvitella miten se voi näyttäytyä ja tulla ulos suhteessa?
Epäterveellinen ja tuhoava suhde. Ei taitoa tai pysähdystä miettiä asioita, tunteita ja tilannetta.
Piti kulisseista kiinni ja tietyistä asioista, joita oli vuosia pitänyt mukanaan. Sehän on selvää, että aina jos jotain haluaa niin jostakin on luovuttava. Se on normaalia.
Jos haluat päihteitä, luovut lähes kaikesta muusta.
Minulla oli hyvä työpaikka. Opiskelin uutta alaa. Koulu oli kohta valmis.
Miten sain pidettyä koko kasan läjässä? Kaksoiselämää. Valheiden verkko.
Satuloin elämäni hevosen ja lähdin ratsastamaan kauniille vihreille peltoteille ja sammal metsään. Kevytistunta pieni pohje apu hevoselle ja kiitolaukkaa pellon viertä pitkin. Baana auki.
Elämää kiitolaukassa.
VALKOINEN PUU ILMAN LEHTIÄ JA SIELUA
Kaikki hyvin mutta kaikki niin päin persettä kuin koskaan voi olla. Aloin olla jo sisältä ontto. Täytetty kemikaaleilla. Minä joka olen aina ollut niin täynnä elämää, energiaa, tunteita. kaikki oli sammutettu jo liian monta vuotta. Tajusin kadottaneeni itseni jo vuosia sitten, mutta muistin vähän millainen olin ollut, mistä nautin. Vaikken saanut niistä enää kiinni tunteella. Elämän nousukiidot oli jo takana päin. Mut en pystynyt lopettamaan. Ainahan olin tunnenarkannut mutta sen jälkeen kun se siirtyi päihteisiin niin ohjat oli päihteiden käsissä.
Hyvä renki mutta huono isäntä. Ainut missä mulla tais olla ohjat jotenkin käsissä oli hevosen kanssa. Eläimien kanssa oli parempi ja helpompi olla kun ihmisten kanssa. Sitä paitsi ne eivät puuttuneet mun päihteilyyn. Vaikka koirani katse sai minut hetkellisesti tajuamaan että nyt on kaasu hirttänyt kiinni. Mutta olin jo lähtenyt mopolla moottoritielle. Ja rajotin huusi niin kovaa että koko lääni kuuli sen. Ei auttanut edes äänenvaimentimen asentaminen, päihdepersoonani näkyi ja kuului. Eikä kauniisti. Halusin olla piilossa ja rauhassa. Mutta päihteet ohjasi kaikkeen muuhun. Joka aiheutti lisää huonoa väreilyä ja epäbalanssia sisälläni. Mikä osaltaan syventi ongelmaa aina vain.
Hevosen kavioiden kopse rytmitti ajatukseni. Olikohan niitä kauheasti edes.. Oli varmasti, mutta mihin ne ajatukset liittyi eivät olleet kovin terveitä.
Ohjista pehmeä tuntuma ja lisää vauhtia.
Vauhti korjaa virheet vai puuttuvan älyn. Oikeutin siis itselleni jokaisessa pienessä vitsissäkin, että antaa palaa vaan!
Ja niin sitä mentii, kiitolaukkaa korvessa, metsien lomassa. Tuuli heilutti hiuksiani ja tunsin auringon iholla.
Tää on elämää! Oliko? No ei ollut.
Jotkut ajattelevat, että itsepähän itsellesi noin aiheutat ja teet mitä teet, osittain se on totta.
Mutta asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia. Usein päälle päin näkyy vain hyvin pieni osa totuudesta.
Haluamme pitää tiukasti kiinni egostamme ja siitä mitä muut ajattelevat meistä. Itse luomme itsellemme raamit siihen ”mitä pitäisi olla”.
Todellakin tiesin ja ajattelin, että en ole mitä haluan olla. Tiesin, että minulla on ongelma. Ongelmani oli kiitolaukka kaikilla elämän osa-alueilla.
Ongelmani oli siinä, että olin yhtä irti ja kaukana tunteista ja itsestäni kuin Napapiirit toisistaan.
Se oli tapahtunut salakavalasti ja pikkuhiljaa. Itsepetos, totuuden ja tunteiden tukahduttaminen ja siirtäminen sivuun, kuten myös pakonomainen suorittaminen ja eläminen osittain vasten omaa sydäntäni. Yritin olla jotain muuta mitä oikeasti olin.
Tai lähinnä ”luulin” ja ajattelin, että minun pitäisi olla jotenkin tietyllä tavalla tai elää tietynlaisesti. Enkä kuunnellut omaa sydäntä ja sitä, mikä teki minulle hyvää ja mikä huonoa.
TÄYSILLÄ ETEENPÄIN
Menin vain eteenpäin, katsomatta taaksepäin.
Elin hetkessä, todellakin jokaisessa hetkessä, ajattelematta jälkiseurauksia, jatkumoa tai ajattelematta yhtään mitään. Hypin tunteesta tunteeseen, tilanteesta tilanteeseen.
Sitä tehtyäni teini-iästä lähtien, voit kuvitella tai jopa tiedät kuinka, pahasti umpisolmuun saat elämän.
Varsinkin, jos elät kaksois-, kolmoiselämää. Jopa useampi todellisuus ja maailma.
Kotona saatat olla vaimo, äiti, kämppäkaveri tai vaikka yksin elävä.
Töissä olit työpersoonassa ja roolissa.
Vapaa-ajalla olet jotain muuta, esim. harrastuksissa olet ja elät sitä, siellä sinulla on oma maailma ja paikkasi.
Vapaa-aikanasi saatat tehdä jotain salaista, mikä ei kuulu kenellekään muulle.
Tai teet sitä samanlaisten ihmisten kanssa. Se voi olla mitä vain.
Ehkä vielä opiskelet, opiskelet ammattikoulussa tai yliopistolla, sinulla on paikkasi koulun yhteisössä, annat siellä ihmisille tiettyjä asioita itsestäsi, jaat sinun ajatuksia ja elämää, niin kuin muutenkin elämässä ihmisten kanssa.
Sinulla on identiteetti tai identiteetit. Tiedät mitä olet, mitä teet, mitä ajattelet ja miten toimit.
Paskan vitut, ainakaan jos sinulla on päihdeongelma. Tunnet itsesi yhtä hyvin kuin vieraan ihmisen taskut.
Identiteetti, itsestään huolehtiminen ja välittäminen? Itsensä terveellä tavalla ykköseksi asettaminen?
Onko nämä asiat sinulle tuttuja ja toimit noiden arvojen mukaisesti?
Minä en ole aina toiminut enkä välittänyt. En tiedä, missä kohtaa se raja katosi. Vai katosiko se silloin, kun minun piti ottaa vastuu elämästäni? Lähdinkö etsimään ja koettelemaan rajoja? Tekemään juuri sitä, mitä tiesi ettei saa tehdä?
No ei ihan kaikkea, muiden ihmisten satuttaminen ei ole ikinä kuulunut harrastuksiini ja asetin usein muut itseni edelle. Siinä yksi iso syy myös moniin ongelmiin, niin minulla kuin monella muulla.
Ajattelet liikaa mitä muut ajattelevat. Et halua satuttaa etkä pahoittaa kenenkään mieltä. Mietit ensin, miten muilla on hyvä olla ja sen jälkeen mietit itsesi?
Sinulla ei ole rajoja, ei vahvaa identiteettiä ja liian monta roolia. Valheidenverkkoa ja peittelyä. Tai sitten olet vain mitä olet, joko muut hyväksyy tai ei hyväksy.
Mielenterveydestä ja siihen liittyvistä ongelmista nyt puhumattakaan tässä kirjoituksessa. Koska ne veisivät kokonaan huomion tarinastani. Päihdeongelma on kuitenkin aina jäävuoren huippu jostakin muusta.
Useimmiten mielenterveydellisistä ongelmista/poikkeavuuksista, tunne-elämän häiriöistä tai kehittymättömyydestä, epävakaan kasvu alustan tulosta. Omien huonojen valintojen ja tyhmyyden tuotosta. Haluat, että aina on kivaa ja tuntuu hyvältä.
Alkaa jahtaamaan epäterveellä tavalla hyvää oloa ja boostia välittäjäaineisiin.
Mutta sinulla voi olla asia, jota et kerro kenellekään, haluat pitää sen salassa. Ehkä häpeät, ehkä pelkäät, ehkä haluat pitää sen asian itselläsi niin, ettei kukaan puutu siihen. Syitä voi olla monia.
Sitä kutsutaan kaksoiselämäksi. Hajautuneeksi persoonaksi. Monta persoonaa tai roolia. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.
KERRO KUKA OLEN?
Kuka olet? Kuka olen?
Olen kemiaa. Aivokemiaa. Mutta en aitoa, koska kemikaalit muuttavat minun kemioitani, sitä kaikkea mitä olen luonnollisesti ja oikeasti.
Jos miettii että kemia olisi ravintokolmion ylimpänä ja siitä alaspäin monia asioita.
Niin päihteet vaikuttavat ihmiseen, ensin kemian kautta, ja siitä alaspäin jokaiseen asiaan.
Siitä johtuu, että ihmisen päihdepersoona on oletettavasti erilainen kuin selvinpäin oleva persoona.
Kuin yö ja päivä.
Sinun tarvitsee miettiä koko aika, mitä puhut minne ja kenelle. Jos puhut totta, sinun ei tarvitse muistaa.
Mutta, jos jätät sanomatta asioita, koska et halua puhua niistä tai sinun mielestä asia ei kuulu muille. Se ei minusta ole valehtelua. Se on sinun oma- asiasi.
Onko tässä maailmassa enään paljon asioita, jotka oikeasti ovat vain sinun ja sinulla on vapaus niihin?
Et voi tietää, vaikka ostaisit talon ja tontin, omaa maata. Itsellesi ikiomaa maata. Et koskaan tiedä milloin valtio vie sen pois. Haluaa tehdä uuden valtatien talosi yli. Se pakkolunastetaan sinulta. Siis sekään ei ole omasi. Loppujen lopuksi.
Mutta itse voit ja piirrät rajat itsesi ympärille. Jos et tee niin, et voi olettaa muiden kunnioitusta ja arvostusta.
Osaatko sanoa ei? Osaatko sanoa mielipiteesi? Kerrotko asiat, joista sinulle tulee paha mieli?
Sanotko ihmisille, mikä ei tunnu hyvältä?
Vai ymmärrätkö aina niin pitkälle, että se menee yli oman hyvinvoinnin ja rajojen?
Tuntuuko sinusta että asiat ovat kontrollissa, sinulla on rauha sisällä ja hallitset itseäsi?
Minulla ei ennen ollut, nykyään on. On muitakin sellaisia. Joskus voi tuntua, ettei sitä tilannetta tule koskaan. Ehkä ei tulekkaan. Mutta jokainen voi kehittyä ja parantua itsensä kanssa.
Kerron siitä ja muidenkin tarinoista, kokemuksista ja ajatuksista lisää. Ehkä niistä olisi hyötyä ja apua myös sinulle.
Kannattaa lukea myös hyvinvointi puoli.
ps. Jos kamppailet päihdeongelman kanssa, muista, et ole yksin. Jos kamppailet mielenterveysongelmien kanssa, et ole yksin. Jos kamppailet ihan jonkun muunlaisen asian tai tunteen kanssa, et ole yksin. Mikään asia tai tunne ei ole vähäpätöisempi kuin toinenkaan.
Minkälaista elämä voikaan olla raitistumisen jälkeen? Ainakin se on parempaa kuin addiktion orjana!
Vastaa